Mun ei pitäny, taaskaan, miettiä sitä asiaa, sitä faktaa, mikä todellakin on ihan liian suuri tekijä mun elämänkulussa ihan vaikka en tahtoiskaan ja koko fakta ei edes kosketa mua. Mua ahdistaa, suututtaa ja kaikkea mahollista.

Mä haluan niin kovasti...mutta sitä vaan ei voi saada. Ajattelin asiaa äsken. En minä voi roikkua siinä kiinni. En voi, jos se ei voi jättää sitä. Se haluaa kuitenki, että ollaan ystäviä. Mutta tiedän sen ihan liian hyvin, että ei me voida olla ystäviä, tai siis se johtaa aina johonki muuhunki. Se ei siis vaan ole mahdollista. Mitä tässä sitte pitäis tehdä?? Mulla ei oo hajuakaan, ahistaa tää ongelma...En vaan kestä sitä faktaa. Ja koko viikonlopun mun ois keksittävä jotain sellasta tekemistä, mikä saa mun ajatukset ihan muualle...onpa vähän erilainen viikonloppu kun edellinen...

Mua rasittaa, kun en pääse sen pään sisälle. Ei oo hajuakaan, mitä se ajattelee tällä hetkellä. Ylipäätänsä, musta tai asioista, meidän välisistä ja niiden välisistä.