Tällä viikolla elämä on pyörinyt aika tiiviisti J:n ympärillä. Tänään oisi ensimmäinen yö pitkään aikaan (lauantaista asti), kun ei nukuta yötä vierekkäin. Ja sitten loppu viikko meneekin ihan yksikseni. Pieni tauko voi tehdä hyvää. Tai sitten, kuten minua pelottaa, ei. Tauon jälkeen on aina niin vaikeaa olla.

Nyt vielä on viimeiset pari päivää pyörinyt kaikenlaiset kummalliset asiat mielessä. En ole ihan varma, onko nyt oikea hetki J-jutulle. Toisaalta pelottaa vakava sitoutuminen tai sitoutuminen ylipäänsä, toisaalta en haluisi olla ilman J:tä. Toisaalta välillä tuntuu, että jonkun toisen kanssa oisi parempi.

Ihanaa, huomenna saa nukkua pitkään! Luksusta tähän arkiaherrukseen. Toisaalta sekin, siis arkiaherrus, on mukavaa taas pitkästä aikaa. Vielä kun nyt on ollut kaikenlaista tavallisuudesta poikkeavaa opintojen osalta.