Paluu arkeen on väistämättä edessä. Lukea pitäisi taas niiin paljon, mutta ei jaksa. Ja tiedän, että ois pakko ja sitten kun en lue, niin ahdistaa oma saamattomuus entistä enemmän. Yritän kohta tsempata, jos tänään sais edes yhden kirjan luettua.

Reissu on takana ja niin paljon hyviä muistoja mielessä. Jotain niin upeeta koko ajan, että ei oikein osaa kuvailla. Oon ennen kaikkea ylpee itestäni, koska huomasin muuttuneeni ja kasvaneeni reissussa. Kasvoin irti V:stä. Tajusin ja huomasin, että jossain tuolla on mulle jotain paljon parempaa. Enhän mä tarvii ketään kohtelemaan mua kun vanhaa lapasta. Ja muutenki parmepaa kun pelkän kohtelun osalta. Vaikka mua hieman taas pelottaa, että ens kerralla kun nään sen, niin unohan kaiken oppimani...

Ennen lähtöä olin V:lle tosi viilee. Ja vajaan viikon päästä se jo laittoki viestiä ja kyseli, miten mulla menee. Kai senki luulis vähitellen mun matkan aikasista viesteistä tajuavan, että ollaan ihan eri maailmoissa kuitenki, vaikka paljon ajatellaanki samoin. Minä haaveilen ja toteutan, se vaan haaveilee.

Sitä paitsi, fakta, minkä olin jo ehtinyt unohtaa, kuulemani mukaan Tyttöystävä oisi muuttamassa Mun Kaupunkiin. Voi sitä, kai sen kuuluis tietää kaikesta, ennen ku menee koko elämäänsä muuttamaan V:n kaltasen scumbagin takia.

Mua stressaa, kun oon muutamana yönä nähny ihan ahistavaa unta, ja vielä samasta aiheesta. Toisen kerran reissussa ja toisen kerran viime yönä. Olin muka edelleen/taas S:n kanssa. Mua ahistaa aamulla herätä siihen ja muistaa saman tien tollanen paska. Mitä ihmettä mun alitajunta yrittää mulle muka sanoa?? S:stä oon päässy yli jo aikoja sitte, about siinä vaiheessa, kun V:n kanssa tuli kuvioita. Ja kun en enää edes missään ihmeessä vois ottaa S:ää takasin.

Reissusta tarttu mukaan semmonen saksalainen poika. Saa nyt sitten nähdä, mitä siitä seuraa. Toisaalta mun ois kuulunu oppia siitä edellisestä vastaavanlaisesta tilanteesta, mutta sitte toisaalta mietin, että miks ei, kun ei tässä todellakaan mitään vakavaa oo tapahtumassa. Saa nähdä.

Tylsää, että oon ihan kesäfiiliksissä ja sitte ei edes oo kesäkeliä. Menee positiivinen huokuminen ihan hukkaan.