Eipä elämä hirveesti oo muuttunut. Oon yrittäny elää jossain harhakuvamaailmassa ja olla ajattelematta V:tä. Nyt ei oo ihan niin paha, kun tiedän, että Tyttöystävä ei oo sen kanssa. Tiedän, että se kuulostaa todella pahalle...tiedän, mutta en vaan voi sille mitään.

Eilen V oli aika paljon ajatuksissa...Johtu varmaan siitä, että sain tietää, että saatan reilun puolen vuoden päästä olla lähdössä Norjaan. V ois ainoa syy olla lähtemättä. Tiedän, että se kuulostaa todella pahalle...tiedän, mutta en vaan voi sille mitään. En tiiä. Monimutkasta.

Norjaan lähtö on juttu mitä oon niin pitkään halunnu. Tosin ei siitä vielä voi olla innoissan, se ei oo ihan 100% varmaa. Se muuttais asioita aika tavalla. Siis erilaista tulee olee kaikki. Siellä asuminen ja muut, kaikki ihan epäselvää vielä. Kaikki sanoo mulle, että en saa jättää tilaisuutta käyttämättä, että mun on pakko mennä. Tiedän, tiedän.

En oo ollu V:hen minkäänlaisessa yhteydessä yli viikkoon, kohta kahteen. Se ei oo antanu kuulua itestään reiluun pariin viikkoon. Se ei vaan välitä näistä asioista. Se on mulle kerran sanonu, kun kysyin, että oliko sillä ollu mua ikävä, että se ei harrasta ikävöintiä. Toisaalta sitte toisella kerralla se vastas kysymykseen, että on, vähän. Nyt en sitten tiedä. Voihan sillä ja Tyttöystävällä mennä kaikki toooosi hyvin...

Mutta en jaksa ymmärttä, miks joku tuhlaa elämäänsä olemalla jonkun sellasen kanssa, joka ei tunnu oikeelle...V:n kanssa kaikki ois oikein. Me sovitaan yhteen jopa horoskoopissa, uskon niihin juttuihin, en tosin ihan kuoleman vakavasti, mutta kuitenki, on niissä jotain perää, oon huomannu. Lässyn lässyn...yritän vaan keksiä taas olla ihan kusessa siihen...huijaan tasan ja ainoostaan itteeni...