Olen "lomalla". Mitä muut ei tunnu käsittävän on se, että vaikka luennot ovatkin loppuneet, tenttejä ja muuta mukavaa pikkupuuhasteltavaa voi silti riittää vielä pitkälle kesään. Kummallisinta on, että vaikka he tietäisivätkin, ei se näytä menevän ymmärrykseen...en haluaisi alkaa valitsemaan opiskelun, urheilun ja kotona vietetyn ajan väliltä, koska tuntuu, että kaikki kolme ei oikein sovi yhteen.

Sain pääsykokeenkin tehtyä, nyt sitten jännitellään. Ensi vuonnakin pitää varmaan hakea jonnekin ihan vaan hakemisen ja jännittelemisen ilosta! Niin no, ellen sitten ole jossain toisella puolella maailmaa...Ü

Entinen pyysi käymään luonaan jokin aika sitten. Kävin, kohteliaisuudesta kai. No myönnetään, olin utelias. Eilen päädyin ajattelemaan asioita taas kertaalleen, kun lueskelin vanhoja kirjoituksia. Miten tilanne onkin yhtäkkiä mennyt ihan päälaelleen?? Miten se voi olla minä, joka ei tiedä, mitä haluaa?? Ja miksi?
    1) Olen oppinut virheistä vihdoinkin, enkä enää jaksa satuttaa itteäni. (Tähän perusteluun P aina sanoo, että kuulostaa järkevälle.)
    2) Ei oo järkevää tässä tilanteessa alottaa mitään kuviota. (Tähän L sanoo, että täytyykö sen olla järkevää.)
    3) Tiedän, että siitä ei seurais mitään vakavaa. (Tähän L sanoo, että täytyykö sen olla vakavaa.)
    4) Tiedän, mitä on tarjolla, mutta yritän ettiä jostain jotain parempaa. (Tähän kaikki sanoo, että on se parempi ainakin kun V.)

Elämä on taas monimutkasta. Onneks lauantaina pääsee tyttöjen kanssa pitkästä aikaa viihteelle ja lepuuttamaan aivojaan kaiken tän monimutkasuuden jälkeen. Rakkaita ystäviä.

Nyt tahdon lisää lattea.