Olen lupautunut olemaan viikon kotona. Eilen olin jo hermorauniona. Ei millään pahalla, mutta täällä ei ole mitään elämää. Nyt on niin huono ilmakin ulkona, että ei mitään toivoa valokuvaamiseen, tai urheiluunkaan liioin. No, täytynee ajatella positiivisesti: ehkä tällä viikolla saisi jotain aikaiseksi, niinkun urheiltua ja luettua tenttiin.

Tämä tarkoittaa siis sitäkin, että olen viikon poissa J:n luota. Ajoittain pärjään vallan mainiosti, mutta tylsistyneisyyden hetkillä kiukuttaa niin vietävästi. Ja näen ihan sekopääunia, kun se ei ole vierellä.

Ääh, ehkä tämä tästä, vaikka vähän tylsää onkin. Karaistuu ja kestää pitempiäkin aikoja poissa Mun Kaupungista.