Olin juuri alkamassa hehkutaa, kuinka J:n kanssa kaikki menee kuin unelma. Nyt vitutusaste nousi kolmanteen potenssiin.

Mitään oikeaa syytähän mulla ei oo mököttää, mutta valehtelisin, jos sainoisin, etteikö harmittaisi. Jäin Mun Kaupunkiin extra päiväksi, koska osaltaan halusin olla edes pienen hetken J:n kanssa ylimäärästä, kun ei tällä viikolla olla hirveesti ehditty laatuaikaa viettää. Lisäksi se on kiukutellut mulle ilamn mitään syytä, koska sillä on vaan ollut paska viikko, ja se on tunnustanutkin sen syyttömän kiukuttelun. Tiesin, että sillä menee joka tapauksessa myöhään tänään, mutta sano aamulla, että jos jään kaupunkiin, niin oisi mukava nukkua yö yhdessä. Äsken se sitten soitti, että menee ainakin puoleen yöhän varmaankin ennen kun pääsee lähtemään ja sittenki voi olla mahdollista, että lähtee poikien kanssa viihteelle.

Eli täällä sitä nyt sitte ollaan, lievästi mela ottassa. Vaikka tietenkään en saa kiukutella tollasista, mutta kun se nyt oli periaatteessa jo luvannut, että yö ollaan yhessä. Ehkä mun pitäis vaan rauhottua. Mutta nyt saa taas aihetta miettiä, että onko sillä mulle aikaa ylipäänsä ollenkaan.

Noh, kai tää tästä. Hehkutetaan sitte ku on parempi hetki.