Täällä tuulee taas. Todella kovaa. 80
km/h. Luovutan, uskon jo, että täällä voi tuulla todella kovaa. Voisiko
se nyt loppua, please?
Tänään melkein riideltiin J:n kanssa. Tuntuu vaan niin turhalta tapella, kun toinen on toisella puolella maapalloa. Mutta voisi sekin äkäpussi silti miettiä vähän sanomisiaan. Se vaikutti olevan tosi allapäin. Kysyin, että voisinkohan minä mitenkään helpottaa sen oloa. Käski mun olla huolehtimatta siitä. Sanoin, että en halua nähdä sitä semmosena. Sanoi, että ei sitten tarvi soitella ja että sovitaan, että se soittaa silloin, kun sillä on hyvä päivä. Onko minun vikani, jos ei ole seuraavaan viiteen minuuttiin mitään sanottavaa?
Sitten vaihdettiin puheenaihe remonttiin. Kiisteltiin siitä hetki. Yritettiin valita lattian ja seinien värejä. Onneksi se piristyi siitä. Lupasin, että kun ei mulla oo kesällä mitään, voin vaan remontoida koko ajan. Se epäili, että en kykene siihen. Mikähän siinäkin on, kun ei voida uskoa, että olen varsin tehokas työmies...
Eilen kysyin siltä, että tarkoittaako yhteenmuuttaminen sille sitä, että se haluaa olla mun kanssa koko lopun elämäänsä. Kuulema tarkoittaa. Hyvä. Ollaan sitten samoissa lähtökohdissa.
Kuukausi on jo kohta puolivälissä! Ehkä hieman positiivisesti ajateltuna, mutta kuitenkin. Onneksi viikot on alkaneet kulua nopeammin viime aikoina. Johtuu varmaan osittain välikokeiden aiheuttamasta paniikista. Tänään otin tehtäväkseni kirjoitella suurimman osan ryhmätehtävästä, mutta kun kerrankin mulla oli jotain hajua siitä, mitä pitää tehdä, ja muilla ei juurikaan ollut, ainakaan niin paljoa. Luennolla opettaja myös hauskuutti itseään yrittämällä opetella lausumaan mun nimeä.
Toivottavasti J:n lähettämä paketti saapuu huomenna. Menee hermot muuten. Käsivällisyyttä...
Tuli mieleen yhtenä päivänä se kerta syksyllä, kun rikoin jalkani ja soitin sille keskellä yötä, ja se tuli pelastamaan mut. Miten paljon minä kaipaankaan sitä tänne mun luokse.
CD 98:
9/2/2006 22:01 pm
Tänään melkein riideltiin J:n kanssa. Tuntuu vaan niin turhalta tapella, kun toinen on toisella puolella maapalloa. Mutta voisi sekin äkäpussi silti miettiä vähän sanomisiaan. Se vaikutti olevan tosi allapäin. Kysyin, että voisinkohan minä mitenkään helpottaa sen oloa. Käski mun olla huolehtimatta siitä. Sanoin, että en halua nähdä sitä semmosena. Sanoi, että ei sitten tarvi soitella ja että sovitaan, että se soittaa silloin, kun sillä on hyvä päivä. Onko minun vikani, jos ei ole seuraavaan viiteen minuuttiin mitään sanottavaa?
Sitten vaihdettiin puheenaihe remonttiin. Kiisteltiin siitä hetki. Yritettiin valita lattian ja seinien värejä. Onneksi se piristyi siitä. Lupasin, että kun ei mulla oo kesällä mitään, voin vaan remontoida koko ajan. Se epäili, että en kykene siihen. Mikähän siinäkin on, kun ei voida uskoa, että olen varsin tehokas työmies...
Eilen kysyin siltä, että tarkoittaako yhteenmuuttaminen sille sitä, että se haluaa olla mun kanssa koko lopun elämäänsä. Kuulema tarkoittaa. Hyvä. Ollaan sitten samoissa lähtökohdissa.
Kuukausi on jo kohta puolivälissä! Ehkä hieman positiivisesti ajateltuna, mutta kuitenkin. Onneksi viikot on alkaneet kulua nopeammin viime aikoina. Johtuu varmaan osittain välikokeiden aiheuttamasta paniikista. Tänään otin tehtäväkseni kirjoitella suurimman osan ryhmätehtävästä, mutta kun kerrankin mulla oli jotain hajua siitä, mitä pitää tehdä, ja muilla ei juurikaan ollut, ainakaan niin paljoa. Luennolla opettaja myös hauskuutti itseään yrittämällä opetella lausumaan mun nimeä.
Toivottavasti J:n lähettämä paketti saapuu huomenna. Menee hermot muuten. Käsivällisyyttä...
Tuli mieleen yhtenä päivänä se kerta syksyllä, kun rikoin jalkani ja soitin sille keskellä yötä, ja se tuli pelastamaan mut. Miten paljon minä kaipaankaan sitä tänne mun luokse.
CD 98:
9/2/2006 22:01 pm
Kommentit