Ei liene yllättävää, jos sanon, että takasin paluu oli masentava. Jäin niin kovasti ikävöimään niitä vuoria...Ja paljon muutakin sieltä. Suunnittelin jo paluuta. Seuraavalla kerralla menen autolla ja kierrän kaikki mahdolliset linnojen rauniot, mitä vaan löydän.

Tänään näkee J:nkin. Jossain vaiheessa oli kovakin ikävä. Nyt taas on ihan sama, näänkö sen tänään vai huomenna. Tai ei edes jännitä yhtään.

Väsyttää vieläkin matka. Ja paluu arkeen. Opinnot alkaa taas ihan kohta ja sitä ennen on hoidettava satamiljoonaa asiaa pois päiväjärjestyksestä.