Päätin alottaa elämäni alusta, taas kerran. En ajattele V:tä, en välitä siitä, mua ei kiinnosta pätkääkään, mitä se tekee. Oon tehny niin aikasemminkin, onnistunu siinä, joten niin onnistun nyttekin. Alotin uuden elämäni lähtemällä baariin. Nyt väsyttää ja kaduttaakin, kun meni taas ihan liian myöhään, mutta onnistuin aika hyvin uuden elämäni tavotteissa.

Mun on pakko, koska muuten tästä ei tuu mitään. Niin kun hyvä ystäväni sanoi, eihän V:lle tästä mitään harmia oo, sillä on kaks naista, voisko paremmin olla. Mutta jos se välittää musta pätkääkään, sen täytyy ymmärtää, mitä se tekee mulle. Se on niin totta kun voi olla. No, odotellaan, loman jälkeen saan varmaan taas täydellisen huomion...

Ihme viha-rakkaus -suhde meneillään tohon ihmiseen. Aina en ymmärrä, mitä mielessä liikkuu...siis mun omassa...tai, no sen toisenkaan...