Vaikuttaa hyvälle. Tai siis kaikki menee ok vaihteeksi. Lopetan vihdoin viimein kriiseilynkin, ehkä. Ü

J:n kanssa kuvio vaikuttaa ihan vakavalle, mutta silti kuitenkin ilman liiallista roikkumista ja vakiintumista. Helpottavaa, että ei tarvii joka päivä nähdä, jos nyt ei lasketa tätä aikaa kun ollaan samassa kaupungissa samaan aikaan kaks päivää peräkkäin, eikä todellakaan soitella joka päivä, ei edes joka toinen, pari kertaa viikossa riittää vallan mainiosti näin alkuun.

Aamulla aikasin se lähtee taas pois kaupungista ihan vaan tullakseen kahdeksi päiväksi takasin. Ja ite olen niistä päivistä paikalla ehkä toisena. No, ei pidä valittaa. Kohta ollaan molemmat lomalla ja sitte voidaan tehä kaikkea mukavaa yhdessä sen aikaa mitä ehditään, ja viittitään toisiamme katella.

Se paljasti illan aikana muistavansa mut yhdestä pitämästään opetuksesta. Mun teki koko ajan sen jälkeen mieli kysy, että muistaako se kaikki, ketä sen opetuksessa on ollu. Mutta se ois kuulostanu ihan liian lässyltä ja kalastelulta, joten pidin pääni kiinni.

Pakko kai ois mennä nukkumaan. Huomenna taas tuhat asiaa järjestettävänä Kanadaan lähdön takia.