Olin jo ihan totaalisen kettuuntunut ja siirtäny tapauksen J lähestulkoon sinne kuuluisaan mappi-Ö:hön. Lähdin urheilemaankin ihan tyytyväisenä ja laitoin puhelimen mahdollisimman kauas reppuun, enkä edes musitanu tsekata sitä heti, kun lenkiltä tulin takasin. Ja niin, kuinka helppo sitte onkaan arvata, että yksi vastaamaton puhelu sillä aikaa, kun minä olin kimpoilemassa jossain pitkin metsiä.

J kuulosti edelleen kovin suloselle. Hassua, miten normaalille tuntu sen kanssa juttelu. Ja hassua, miten suloselle se kuulosti...toistan itteeni. Oonpa taas helppo tapaus, kun pää ihan pilvissä yhen puhelinsoiton takia. Ü

Ollaan yhteydessä, kun meen seuraavaks takasin taas Mun Kaupunkiin. En tarkalleen vaan tiedä, koska se semmonen tapahtuu, mutta pitää varmaan yrittää liueta täältä a.s.a.p. Voi olla ihan vallan hyvä, että kuviot etenee suhteellisen hitaalla temmolla näin alkuun. Kuinka monta mokaa oonkaan tehny kiirehtimällä ihan turhaaan liian nopeesti asioita eteenpäin juttujen alussa.

Oon yhtä hymyä, en kestä...Ü Kai sitä välillä saan mieki olla onnellinen?? Luulis. Ü