Inhoan valehtelemista. Ihan kaikenlaisista pienistä tekosyistä lähtien.
Melkein oksettaa, kun ärsyttää niin kovasti...että joutui keksimään pienen valheen. Täkäläinen kaveri halusi, että oisin lähtenyt baariin. Ehdinkin jo luvata aikaisemmin viikolla, mutta loppuviikkoa kohti ajatus ei enää tuntunut oikein kiinnostavalle. Varsinkin kun olin loputtomasti hengaillut kyseisen tyypin kanssa alkuviikon. Ahdistaa, kun en edes oikein tunne sitä...vieraat ihmiset välillä ahdistaa, kai se riippuu joidenkin tavasta olla liimautua kiinni kuin iilimato. On silti niin syyllinen olo, vaikka tiedän, että iilimatoilu oisi jatkunut tänäkin iltana. Ei voi hengittää, kun koko ajan joku roikkuu kiinni.
Muutenkin alkaa fiilis olla lähtenyt ainaisesta baareilusta. Haluan olla "kotona" rauhassa ja omissa oloissani, tyypillistä suomalaisuutta, luulisin. Tosin eilen oltiin tuolla kampuksen baarissa, "vaan käymässä". Kämppiksen "poikaystävä" välttämättä pakotti meidät lähtemään jatkoille, koska oli sen synttärit. Siinähän sitä sitten mentiin. Toisaalta, jos vertaa Suomen aikatauluihin, niin oli ihan normaalin mittainen baariyö, puoli kuudelta pääsin nukkumaan. Täällä menee baarit kahdelta kiinni.
Tänään onkin sitten väsyttänyt koko päivän. Olen maannut raatona sängyssä, kuluttanut aikaa netissä ja vaan ollut, ja yrittänyt olla välittämättä muiden äänistä täällä asunnossa. Välillä ahdistaa asua solukämpässä, tarviin omaa rauhaa!
Tänään oli matkan puoliväli. Vielä toinen mokoma ikävää siis jäljellä...Tuntuu jotenkin loputtoman pitkälle. Toisaalta, tiedän, että kun D tulee takaisin kaupunkiin, niin mulle tää on jonkun verran helpompaa. Pelkkä ajatus siitä, että joku, joka tuntee minut hyvin, ja jonka minä tunnen ja jolle voi puhua kaikesta, on pian täällä samoissa ympyröissä tekee minut onnelliseksi, ja malttamattomaksi odottaa sitä. On vaan välillä niin ahdistavaa (päivän sana), kun ei ole mitään tuttua ja turvallista, ei ketään, kuka tuntee oikeesti, ketään kelle voi puhua ihan kaikesta. Opiskeluja on enää viisi viikkoa plus loppukokeet. Kuulostaa niin vähältä!!
CD: 78
11/3/2006 10:04pm
Melkein oksettaa, kun ärsyttää niin kovasti...että joutui keksimään pienen valheen. Täkäläinen kaveri halusi, että oisin lähtenyt baariin. Ehdinkin jo luvata aikaisemmin viikolla, mutta loppuviikkoa kohti ajatus ei enää tuntunut oikein kiinnostavalle. Varsinkin kun olin loputtomasti hengaillut kyseisen tyypin kanssa alkuviikon. Ahdistaa, kun en edes oikein tunne sitä...vieraat ihmiset välillä ahdistaa, kai se riippuu joidenkin tavasta olla liimautua kiinni kuin iilimato. On silti niin syyllinen olo, vaikka tiedän, että iilimatoilu oisi jatkunut tänäkin iltana. Ei voi hengittää, kun koko ajan joku roikkuu kiinni.
Muutenkin alkaa fiilis olla lähtenyt ainaisesta baareilusta. Haluan olla "kotona" rauhassa ja omissa oloissani, tyypillistä suomalaisuutta, luulisin. Tosin eilen oltiin tuolla kampuksen baarissa, "vaan käymässä". Kämppiksen "poikaystävä" välttämättä pakotti meidät lähtemään jatkoille, koska oli sen synttärit. Siinähän sitä sitten mentiin. Toisaalta, jos vertaa Suomen aikatauluihin, niin oli ihan normaalin mittainen baariyö, puoli kuudelta pääsin nukkumaan. Täällä menee baarit kahdelta kiinni.
Tänään onkin sitten väsyttänyt koko päivän. Olen maannut raatona sängyssä, kuluttanut aikaa netissä ja vaan ollut, ja yrittänyt olla välittämättä muiden äänistä täällä asunnossa. Välillä ahdistaa asua solukämpässä, tarviin omaa rauhaa!
Tänään oli matkan puoliväli. Vielä toinen mokoma ikävää siis jäljellä...Tuntuu jotenkin loputtoman pitkälle. Toisaalta, tiedän, että kun D tulee takaisin kaupunkiin, niin mulle tää on jonkun verran helpompaa. Pelkkä ajatus siitä, että joku, joka tuntee minut hyvin, ja jonka minä tunnen ja jolle voi puhua kaikesta, on pian täällä samoissa ympyröissä tekee minut onnelliseksi, ja malttamattomaksi odottaa sitä. On vaan välillä niin ahdistavaa (päivän sana), kun ei ole mitään tuttua ja turvallista, ei ketään, kuka tuntee oikeesti, ketään kelle voi puhua ihan kaikesta. Opiskeluja on enää viisi viikkoa plus loppukokeet. Kuulostaa niin vähältä!!
CD: 78
11/3/2006 10:04pm
Kommentit