Jo jonkun aikaa oon miettiny samaa kun Beckett, että onko tässä enää pointtia.

Ei mulla tunnu enää oikein olevan mitään hirveän intohimoisia aiheita tai muutenkaan mitään vuodatettavaa. On kovin tylsää lukea mun valitteluja ikävästä. Tämä sai kuitenkin alkunsa V:n aikaan.

Liiallinen opiskelu täällä on muutenkin kuolettanut mun oma-alotteisen ajatuksentuottamisen. Luen tekstejä tai kuuntelen luennolla ja yritän parhaani mukaan ymmärtää sen tiedon, mitä sieltä tulee. Jos sen jälkeen jää ylimääräistä aikaa, kuluu se lähinnä jutellessa J:n kanssa tai ikävöidessä sitä tai ihan sitten vaan selvitessä päivittäisistä rutiineista kunnialla.

Täällä oon kyllä tajunnut paljon niistä asioista, mitkä on tärkeitä. Ja kuinka tärkeä J on.


CD: 120
18/1/2006 9:54pm