Olo on vähän tyhjän päällä. En taida vielä olla täysin toipunu reissusta, tai sen aiheuttamasta arkeenpaluu-paniikista. Ei täällä oo oikein mitään, mistä sais kiinni. Tai siis, en osaa selittää.

Eilen juttelin V:n kanssa. Se kysy mieskuvioista, ja kerroin sille. Keskustelun lopuksi se sano, että tykkää musta. En jaksa tota sen peliä. Miksi ja miten ja miksi helvetissä se pelaa sitä silti? Ja miksi minä menen siihen aina mukaan?

Soitin sille tänään, ja ehdotin leffailtaa. Sillä oli muita suunnitelmia, ja Tyttöystävä oli tulossa illalla Kaupunkiin. Sano kuitenkin, että pitää joku kerta nähä. Vastasin, että lähden kohta kotiin. Nähdään kai keskiviikkona, soitellaan.

Mitä taas kuvittelin? Vaikka se on maailman väärin mies mulle. Ja mä tiedän sen. Pitää vielä kai hyväksyä. Kaipaan kai vaan läheisyyttä, se on hyvä siinä.

Katoin Kuutamolla-leffan toiseen kertaan ihan muutaman viikon sisään. Ekan kerran katoin sen Amsterdamissa. Itkin. Eikä se edes oo niin hirveen hyvä. Tänään L halus kattoa sen. Itkin taas, samassa kohtaa. Muutenkin siinä on liikaa mun elämään liittyviä kuvioita. En ollut ainoa, joka sen huomasi. Ja kai minäkin toivoisin, että jospa joku rakastaisi minua tuolla jossain.

Tänäänkään ei lukemisesta tullut oikein mitään. Ei se kai haittaa.

Eilen katselin lentoja Ranskaan. Pitäisi kohta varata. Saakin sitte elää taas jonkun aikaa ihan 0-budjetilla, mutta ei se haittaa, kunhan vaan pääsee jonnekin. Mutta en vielä edes tiedä, koska lähden. Tai tiedän toisaalta, mutta vielä on liikaa muuttujia kuvioissa. Tällä viikolla kai selviää, pääsenkö Kanadaan. Jännittää sekin. Ja sitten jos en pääse, niin pitäisi päättää, kumpi olisi houkuttelevampi, Norja vai Ranska. Tietäisi edes jotakuinkin jotain. Tietäisi edes, missä on syyskuussa.