Huomenna kotia kohti taas. Helpottavaa, kun ei ole loman aikana alkanut perheen luona oleminen ahdistaa ollenkaan. Yllättävääkin.

V:n olen yrittänyt sulkea pois ajatuksista. Ja minähän en sitä ihmistä tarvitse! Se on toisin päin, jos jotain. Mutta epäilen, että se ihminen ei ikinä tarvi ketään. Tärkeintä on osottaa itselleni, että pärjään varsin hyvin ilman sitä. Ja tuntuu hyvälle tietää, että en aio ottaa siihen mitään yhteyttä. Ja teidän, että kun sen seuraavan kerran näen, se ihmettelee, miksi en ole pitänyt yhteyttä.

Kuitenkin, jos ajattelen, että nyt jostain ilmestyisi Joku Toinen, niin ajattelisin heti, mitä siitä puuttuu sellaista, mitä V:ssä on. Tyhmä minä. Koska tiedän tapauksen varsin hyvin, ja tiedän, että lähes jokainen vastaan tuleva mies on kunnollisempi kuin V. Luulisin. Tosin, voihan ne kaikki olla samanlaisia ääliöitä.