Silti mua raivostuttaa, kun se ei voi jutella mulle. Raivostuttaa, raivostuttaa, raivostuttaa. Tuntee ittesä niin turhaks ja hylätyks, että vihakshan se pistää.

Se nainen soitti tänään. Oli sitte myöhemmin veljelle itkenny. Veli menee viikonloppuna kattomaan sitä. En oikeestaan tajua, mitä sen päässä liikkuu, kun se sitä haluu nähä. En ymmärrä. No, kaikki ei kai oo yhtä ehdottomia. Tai en mie tiiä, johtuuko se siitä. Mä en ainakaan jaksa katella ihmistä, kuka on valehellu mulle päin naamaa, pettäny mua ja luulee vielä voivansa päästä siitä kaikesta anteeks pyytämällä. Vähän vois sitte tietty ajatella, ennen ku tekee typeriä asioita, joilla on vaikutusta muihinki kun itteensä.

Näin S:nkin tänään. Sanoi taas jotain typerää. Mutta huomas sen varmaan, poistuin paikalta sanomatta sille mitään.

Huomenna pitäis mennä kotona käymään. Ei jaksais.