Tauon jälkeen oli taas vähän hankalaa. J ehdotti, että oisin tavannut sen siskon, mutta ilmoitin, että asia ei ole ok. Yritin perustella, että oisi mukavaa olla kahdestaan pitkästä aikaa, mutta todellinen syy oli, että saman tien, kun J kysyi asiasta minuun iski suunnaton pakokauhu. Siis ei todellakaan vielä mitään sukua sotketa tähän soppaan.

Seuraavana päivänä olikin sitten vakavat keskustelut meidän jutusta ja mitä toisistamme halutaan. Minä aloin kriiseillä omia kriisejäni, joten asiaan ei niin hirveää selvyyttä tullut. Itkinkin taas pitkästä aikaa, sitten huhtikuun. Tosin sen jälkeen on mennyt paremmin kuin ikinä. Ja mustakin alkaa tuntua ihan oikeelle.

Eilen oli ihanaa olla sen luona, kun se kävi tekemään töitä ja minä nukuin vieressä sängyssä.

Vaikka J onkin maailman luotettavin henkilö enkä ikinä voisi kuvitella siitä mitään pahaa, kärsin edelleen luottamuspulasta ihan vaan edellisten kolhujen takia. En ole sitä saanut sille vielä sanottua, vaikka niin monta kertaa oon yrittänyt. En vaan saa niitä isoja asioita ulos suusta, ne jää aina johonkin kurkun kohdalle jumiin.

Koulu alkoi tällä viikolla jo tökkiä. Pääsen/pääsin yhdelle luennolle koko viikon aikana. Parille muulle en jaksanut herätä, tosin ranskan alkeet ei tuota ongelmaa, toistaiseksi ainakaan. Parille en viitsinyt huonon luennoitsijan takia (jos englanniksi täytyy pitää luentoja, kai pitäisi olla joku kielikoe luennoitsijallekin...) ja tänään en pääse, kun oman laitoksen tapaaminen on laitettu samalle ajankohdalle.

Tänään aion kuitenkin olla ahkera. Ensin teen rästiin jääneet ranskan tehtävät. Sitten lähden koululle lukemaan lokakuun (!!!) tenttikirjaa, olen päättänyt saada sen läpi.

Pitäisi yrittää kirjottaa ahkerammin. Mutta on niin kiire aina...