Se nainen, jota joskus kutsuin äidiksi, soitti tänään. Mullahan ei oo sille mitään sanottavaa. Eipä kyllä vissiin oo silläkään. Sen on mulle ihan turha alkaa mitään ruikuttamaan; se teki valintasa sillon, keneltään kysymättä, minä oon tehny valintani nyt, kuin myös keneltään kysymättä.

K lähtee tänään. Eilinen oli jotenkin vaan lopun alkua. Illalla se nousee siihen bussiin, ja sitten en tiedä, koska seuraavaksi nähdään. Tuskin koskaan sanoisin, jos oisin skeptinen. Mutta varmasti nähdään, pakko. Ikävä tulee kyllä, se on ihan varma. Kaikkia niitä juttuja, mitä ollaan tehty...hoh hoh...