Pyörällä on känkkäränkkäpäivä tänään. Korjasin etukumin juuri toiseen kertaan. Vika voi tietysti hieman olla myöskin korjaajassa. Meinasin saada itkuraivarit, kun sen sisälle hakiessani huomasin, että ilmat oli taas pihalla. Mitään muuta järkevää selitystä ei löytynyt kuin vanhan paikan vuotaminen. Senkin hutilus!

Sain kutsun yökylään eilen illalla, tai viime yönä. Harmittaa taas, kun olen niin malttamattomalla päällä. Haluisin hetikaikentännemulleNYT! Ja sitten joudun muistuttamaan itseäni, että parempi vaan antaa ja ottaa tilaa toiselle ja itelleen.

Olen taas tänään harhaillut ympäriinsä. Miettinyt eilistä ja kaikkea muutakin mahdollista aiheeseen liittyvää. Sen sormet mun hiuksissa rapsuttamassa mua ja sai mut melkein nukahtamaan. Sen ote mun leuasta, kun se suukotti. Minä sen kainalossa.

Ja löydettiinhän me se yksi ja ainoa yhdistävä tekijä: kumpikaan ei tykkää lätkästä. Huojentavaa, kun sekin sitte selvis...mä jo ehdin pelätä, että ei oo mitään yhteistä...Ü

Kai se on pakko vielä laittaa toi pyörä kokoon...