Aloin vakavasti harkita seuraavan säästökohteen olevan moottoripyörä.
Se ei sinänsä ole mikään uusi idea, mutta teinivuosien mentyä moottoripyörähimokin on laantunut. Tänään "hirveessä" vauhdissa V:n kyydissä sen uudella pyörällä ja olin ihan myyty. Sainpahan ainakin hyvän syyn hiplailla V:tä...Ü hihihi...Ei vaan vakavasti puhuen, alusssa kyllä pelotti, mutta siihen tottu aika pian. Aika holtittomasti siellä takana kuitenkin keikuin ja kävi pari kertaa mielessä, että siinä voisi käydä huonostikin.
Pyörällähän vois sitte lähtä kiertämään Eurooppaa, vähänkö hyvä idea. Tosin en tiedä, kumpi on halvempi, ja ymäristöystävällisempi, vaihtoehto, lentäminen vai prätkällä ajaminen...
Se vaan tulee aika kalliiksi, siis hela hoito. Ei paljon opintotuesta niitä summia säästellä. Ei sillä, että noista pyöristä edes mitään ymmärtäisin...kuinka iso 125 kuutioinen edes on...?? Eli pyörään menee ainaki viis tonnia...ja korttiin joku 500, kai...että joutuu varmaan valmistumista odottelee, hah, jos sittekään.
Taloustieteelliseen en sitte päässy...karsiuduin soveltuvuuskokeesta ehkä pienimmällä mahdollisella marginaalilla...no, kaikkea ei voi saada. Se vaan tarkottaa sitä, että sykysllä on oltava ekstra-ahkera ja tehä niitä opintoja englanniks. Ois edes muutenki ekstra-ahkera.
Ehkä eri ihmiset haluaa eri asioita, eikä yks voi tehä kaikkea. Mutta miks ei voi, kun mie haluan...
Ekasta nukahtamisyrityksestä ei tullu mitään, pyörin tunnin verran sängyssä ja luovutin kahden puhelinsoitton jälkeen, häiriköt.... Arvasin, että uus yritys menee taas myöhäseks, mutta ei voi minkää. Pitäis varmaan taas vähentää tätä nukkumisesta stressaamista, niin siitä tuliskin jotain.
V:n mielestä mun kannattaa pysyä erossa siitä söpöstö jatko-opiskelijasta, sen mielestä, se on omituinen ja hämärä, tai jotain ton suuntasta. Se ei kuulema oo mulle hyvä vaihtoehto. Hah, ihan niin ku se ees tuntis sitä tai muuta. En tiedä, mikä tuokin lausunto siltä sitte taas oli, ja mitä siitä pitäis ajatella. Mutta paskat minä sen mielipiteistä, tällä kertaa ainakaan, koska sen perustelut oli keskinkertasia. Jatko-opiskelija on paitsi söpö, mutta myös hauska ja viisas, vähän liiankin viisas, sittenhän minä näyttäisin ihan tyhmältä...no joo, minkä niille tosiasioille voi...mua ei enää edes häiritse, että Jatko-opiskelija on vähän lyhyt, siis mun "normaalien" normien mukaan. V:n mukaan se ei kuitenkaan oo mun elämäni mies, Jatko-opiskelija siis, koska en punastunut, kun se moikkas mua kaupungilla viime viikolla, koska sen mukaan kuuluu. Ja mitähän sekin taas tietää mistään...hehe...Ü
Onhan se hassu ihminen, V siis. Oon oikeestaan ihan onnellinen, että me ollaan taas ihan normi väleissä. Mua henk. koht. vaan häiritsee, kun en ikinä osaa sanoa sille, miten paljon arvostan sen seuraa. Päin vastoin saatan olla ihan muissa maailmoissa, vaikka pitäis kerrankin nauttia sen seurasta. Se silti kuuntelee mun tyhmiä jauhamisia S:stä, tosin se ite alotti sen laittamalla eilen sen S-ajatuksen mun päähän...päätti keskustelun siihen, että turha mun on enää S-juttua miettiä.
Yksi mun opiskelukavereista on mua 8 vuotta vanhempi, mutta silti meillä on ihan spesiaali yhteys. Ajatusmaailmat menee niin samoihin, että se on ihan huippua. Se aina naureskelee mun mieskuvioille, kun niistä avaudun, ja mä naureskelen ja välillä yritän oikeesti antaa auttavia mielipiteitä sen kriiseissä tyttöystävänsä kanssa. Sen kanssa ei oo ikinä tylsää hetkeä. Välillä oon salaa toivonu, että se ei seurustelis, niin näkis, tulisko meille mitään juttua. En sitten tiedä, ehkä oon sille enemmänkin pikkusisko kun mitään muuta. Mut semmosen miehen kun jostain löytäis kun Aa, niin onnellinen saisin olla koko loppuelämäni! Ehkä se mun kanadalainen mieheni on..hihih. Ü
Se ei sinänsä ole mikään uusi idea, mutta teinivuosien mentyä moottoripyörähimokin on laantunut. Tänään "hirveessä" vauhdissa V:n kyydissä sen uudella pyörällä ja olin ihan myyty. Sainpahan ainakin hyvän syyn hiplailla V:tä...Ü hihihi...Ei vaan vakavasti puhuen, alusssa kyllä pelotti, mutta siihen tottu aika pian. Aika holtittomasti siellä takana kuitenkin keikuin ja kävi pari kertaa mielessä, että siinä voisi käydä huonostikin.
Pyörällähän vois sitte lähtä kiertämään Eurooppaa, vähänkö hyvä idea. Tosin en tiedä, kumpi on halvempi, ja ymäristöystävällisempi, vaihtoehto, lentäminen vai prätkällä ajaminen...
Se vaan tulee aika kalliiksi, siis hela hoito. Ei paljon opintotuesta niitä summia säästellä. Ei sillä, että noista pyöristä edes mitään ymmärtäisin...kuinka iso 125 kuutioinen edes on...?? Eli pyörään menee ainaki viis tonnia...ja korttiin joku 500, kai...että joutuu varmaan valmistumista odottelee, hah, jos sittekään.
Taloustieteelliseen en sitte päässy...karsiuduin soveltuvuuskokeesta ehkä pienimmällä mahdollisella marginaalilla...no, kaikkea ei voi saada. Se vaan tarkottaa sitä, että sykysllä on oltava ekstra-ahkera ja tehä niitä opintoja englanniks. Ois edes muutenki ekstra-ahkera.
Ehkä eri ihmiset haluaa eri asioita, eikä yks voi tehä kaikkea. Mutta miks ei voi, kun mie haluan...
Ekasta nukahtamisyrityksestä ei tullu mitään, pyörin tunnin verran sängyssä ja luovutin kahden puhelinsoitton jälkeen, häiriköt.... Arvasin, että uus yritys menee taas myöhäseks, mutta ei voi minkää. Pitäis varmaan taas vähentää tätä nukkumisesta stressaamista, niin siitä tuliskin jotain.
V:n mielestä mun kannattaa pysyä erossa siitä söpöstö jatko-opiskelijasta, sen mielestä, se on omituinen ja hämärä, tai jotain ton suuntasta. Se ei kuulema oo mulle hyvä vaihtoehto. Hah, ihan niin ku se ees tuntis sitä tai muuta. En tiedä, mikä tuokin lausunto siltä sitte taas oli, ja mitä siitä pitäis ajatella. Mutta paskat minä sen mielipiteistä, tällä kertaa ainakaan, koska sen perustelut oli keskinkertasia. Jatko-opiskelija on paitsi söpö, mutta myös hauska ja viisas, vähän liiankin viisas, sittenhän minä näyttäisin ihan tyhmältä...no joo, minkä niille tosiasioille voi...mua ei enää edes häiritse, että Jatko-opiskelija on vähän lyhyt, siis mun "normaalien" normien mukaan. V:n mukaan se ei kuitenkaan oo mun elämäni mies, Jatko-opiskelija siis, koska en punastunut, kun se moikkas mua kaupungilla viime viikolla, koska sen mukaan kuuluu. Ja mitähän sekin taas tietää mistään...hehe...Ü
Onhan se hassu ihminen, V siis. Oon oikeestaan ihan onnellinen, että me ollaan taas ihan normi väleissä. Mua henk. koht. vaan häiritsee, kun en ikinä osaa sanoa sille, miten paljon arvostan sen seuraa. Päin vastoin saatan olla ihan muissa maailmoissa, vaikka pitäis kerrankin nauttia sen seurasta. Se silti kuuntelee mun tyhmiä jauhamisia S:stä, tosin se ite alotti sen laittamalla eilen sen S-ajatuksen mun päähän...päätti keskustelun siihen, että turha mun on enää S-juttua miettiä.
Yksi mun opiskelukavereista on mua 8 vuotta vanhempi, mutta silti meillä on ihan spesiaali yhteys. Ajatusmaailmat menee niin samoihin, että se on ihan huippua. Se aina naureskelee mun mieskuvioille, kun niistä avaudun, ja mä naureskelen ja välillä yritän oikeesti antaa auttavia mielipiteitä sen kriiseissä tyttöystävänsä kanssa. Sen kanssa ei oo ikinä tylsää hetkeä. Välillä oon salaa toivonu, että se ei seurustelis, niin näkis, tulisko meille mitään juttua. En sitten tiedä, ehkä oon sille enemmänkin pikkusisko kun mitään muuta. Mut semmosen miehen kun jostain löytäis kun Aa, niin onnellinen saisin olla koko loppuelämäni! Ehkä se mun kanadalainen mieheni on..hihih. Ü
Kommentit