Maanantait on jotenkin elottomia päiviä. Kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. Kaikki tuntuu jotenkin välinpitämättömälle.
Päivä on mennyt taas ohi jotenkin ihan huomaamatta. En mennyt luennolle, ei kiinnosta mikään filosofia, kaikkea sitä täytyykin kuunnella. Ilta meni urheillessa ja odottaessa J:tä, joka sitten soitti, että ei työkiireiltään ehdikään.
Reppana kuulosti niin surkealle. Kai se sitten välittää oikeasti. Tai kyllä minä sen jotenkin tiesin jo entuudestaan, onhan se tässä tullut ilmi. Mutta välillä on mukavaa vaihtelua kuulla, kun se on noin surkeena. Tai siis mukavaa siinä mielessä, että yleensä se ei tee elettäkään, että kysyisi, voitaisiinko nähdä jne, ja mua turhauttaa, kun aina saa ite olla tekemässä kaikki. Hassu vielä ensin kysy, että oonko minä pettyny, kun ei nähä, vaikka oli puhetta. Kumpihan se kuulosti enemmän pettyneelle...:)
Eihän me kyllä niin paljoa olla yhdessä, kun haluaisin, mikä välillä riepoo ihan tajuttomasti. Mutta en jaksa mäkättää, kun se itekin tajuaa asian.
Viimeinkin viikonloppuna sain avauduttua ja kerrottua sille kaikki, missä mättää, siis mun henk. koht. elämässä. Se sano, että arvosti paljon sitä, että kerroin sille, että se helpottaa sitä ymmärtämään mua. Tuntuu hyvälle, että se tietää. Melkein kaikki, mistään ex-kuvioista en todellakaan viittinyt käydä avautumaan. Kai se ymmärtää tarpeeksi.
Tummista hiuksista tuli tänään tummemmat. Kaukaan katsottuna ne näyttää mustille...en todellakaan haluisi näyttää milleen teiniangstigoottitytölle...mutta ehkä muu olemus sitten estää väärinymmärrykset..toivotaan. Pitää viiden minuutin välein käydä peilaamassa, että mille ne nyt oikein näyttääkään ja vakuutella, että ihan hyvät ne on...J ei niitä oo vielä nähnyt, se tosin sanoi, että älä sitten jooko mustiksi värjää...Joo, en. No en mie voinu tietää, että niistä tommoset tulisi!
Pitäisi muka joku HOPS tehdä...Ei paljoa nappais. Helvetistäkö minä tiedän, miten ja mitä aion tulevaisuudessa opiskella!
Täytynee mennä pänttäämään italian sanoja! Bene! hihihi
Päivä on mennyt taas ohi jotenkin ihan huomaamatta. En mennyt luennolle, ei kiinnosta mikään filosofia, kaikkea sitä täytyykin kuunnella. Ilta meni urheillessa ja odottaessa J:tä, joka sitten soitti, että ei työkiireiltään ehdikään.
Reppana kuulosti niin surkealle. Kai se sitten välittää oikeasti. Tai kyllä minä sen jotenkin tiesin jo entuudestaan, onhan se tässä tullut ilmi. Mutta välillä on mukavaa vaihtelua kuulla, kun se on noin surkeena. Tai siis mukavaa siinä mielessä, että yleensä se ei tee elettäkään, että kysyisi, voitaisiinko nähdä jne, ja mua turhauttaa, kun aina saa ite olla tekemässä kaikki. Hassu vielä ensin kysy, että oonko minä pettyny, kun ei nähä, vaikka oli puhetta. Kumpihan se kuulosti enemmän pettyneelle...:)
Eihän me kyllä niin paljoa olla yhdessä, kun haluaisin, mikä välillä riepoo ihan tajuttomasti. Mutta en jaksa mäkättää, kun se itekin tajuaa asian.
Viimeinkin viikonloppuna sain avauduttua ja kerrottua sille kaikki, missä mättää, siis mun henk. koht. elämässä. Se sano, että arvosti paljon sitä, että kerroin sille, että se helpottaa sitä ymmärtämään mua. Tuntuu hyvälle, että se tietää. Melkein kaikki, mistään ex-kuvioista en todellakaan viittinyt käydä avautumaan. Kai se ymmärtää tarpeeksi.
Tummista hiuksista tuli tänään tummemmat. Kaukaan katsottuna ne näyttää mustille...en todellakaan haluisi näyttää milleen teiniangstigoottitytölle...mutta ehkä muu olemus sitten estää väärinymmärrykset..toivotaan. Pitää viiden minuutin välein käydä peilaamassa, että mille ne nyt oikein näyttääkään ja vakuutella, että ihan hyvät ne on...J ei niitä oo vielä nähnyt, se tosin sanoi, että älä sitten jooko mustiksi värjää...Joo, en. No en mie voinu tietää, että niistä tommoset tulisi!
Pitäisi muka joku HOPS tehdä...Ei paljoa nappais. Helvetistäkö minä tiedän, miten ja mitä aion tulevaisuudessa opiskella!
Täytynee mennä pänttäämään italian sanoja! Bene! hihihi
Kommentit