Olen antanut itseni mennä taas siihen pisteeseen, että en osaa toimia yksilönä. Kaikki pitäisi tehdä J:n kanssa, ainakin olla, nukkua ja herätä. Miten tämä meni tähän?

Eilenkin oli ihan pakko saada se tänne, tohon viereen nukkumaan, vaikka vallan mainiosti oltaisiin molemmat voitu nukkua omissa sängyissämme.

Mikä tässä muutenkin vaivaa on se, että sillä ei oikeestaan ole aikaa, vaikka se niin väittääkin. Ja vaikka se multa vaatimalla vaati vastausta, että onko tämä vaan yhdessä nukkumista. Eipä tässä muutakaan oikein ehdi, kun J:llä on koko ajan jotain parempaakin tekemistä.

Alon lukemaan tenttiin tänään. Pitäisi varmaan muutenkin suunnitella noita opiskeluja ja miettiä, mitä tenttejä ehtis tekemään ja milloin.