Pitkähkön hiljaiselon jälkeen herään henkiin taas. Kummallista kyllä, viime aikoina on ollut aivan liikaa tekemistä, tai vaihtoehtosesti liian vähän "yksityistä" aikaa, jonka oisi voinut käyttää kirjoittamiseen.

Päivät J:n kanssa meni pikavauhtia ohi. Oli mukavan ihanaa viimeinkin olla sen kanssa pitempi aika yhdessä. Perjantaina olikin sitten vähän haikeeta sanoa heiheit neljäksi viikoksi. Ei voi mitään, elämä on.

Eilen näin pitkästä aikaa, siis pariin vuoteen, M:ää. Se ei ollut muuttunut yhtään, mikä oli mukavaa. Tuntu ihan, kun oltais viimeksi nähty kaks viikkoa sitten. Vastedes luvattiin pitää yhteyttä ahkerammin ja käydä vierailuilla.

Tänään on sata asiaa tehtävänä. Pitää ihan pian lähtä keräämään vadelmia. Nami! Jos sais edes ihan vähän hilloa talveksi, niin oisin tosi onnellinen. Sitten pitäis vielä pakata, siirtää musiikkia soittimeen, että ei oo lennoilla kovin tylsää, korjata ainakin yksi hame ja lukea yksi kirja loppuun, koska se pitää jättää tänne takasin vietäväksi (en nyt muista, kuka sen on kirjoittanut, mutta kirjan nimi on Valhe). Niin, ja pitää lähtä käymään vielä mökilläkin. Hoh, kun on liikaa tekemistä...Ü

Näin perjantaina suloisia pieniä kisumisuja. Tahtoisin niin kovasti itelleni kanssa edes yhden sellaisen. Onko se muka liikaa pyydetty?