Kaksi ja puoli kuukautta vielä. Tasapainoilua kummallisten, ja ihan päinvastaisten tuntemuksien kanssa.
On mukavaa, on ikävä, haluan kotiin, täällä on hauskaa, uudet kaverit on kivoja, uudet kaverit on ahdistavia, paikallinen kulttuuri on jokseenkin eksoottista, paikallinen kulttuuri ja tavat on täysin perseestä, paikalliset on sulkeutuneita, paikalliset on yltiöystävällisiä ja avuliaita....
Ei tässä aina oikein tiedä, mitä pitäis ajatella.
Viime aikoina olen saanut seurailla sivusta, kun muilla on sosiaalista elämää. Oma elämäni on jokseenkin kuollutta. Kämppis raahasi taas virityksensä tänne meille...hmmh. Ehkä mun pitäis todellakin mind my own bussines, mutta on se vähän outoa, että tämä on se paikka, minne pitää tulla...tai siis eikö oisi helpompaa ja rennompaa, ja mukavampaakin noiden hengailla tuon toisen kotona, kuin täällä jossain opiskelijasolussa?? Eihän se tietenkään mulle kuulu, mitä nyt vähän tuolta seinän takaa.
Edelleen on vähän vaikeuksia noitten paikallisten tulkitsemisessa. En aina oikein tiedä, mitä noista miehistä ja niiden takaa-ajatuksista ajatella. Itse olin jossain vaiheessa jo päättänyt olla ajattelematta mitään ja tuudittautunut siihen uskoon, että kaikki on ihan normaalia, mutta sitten muut jakaa mielipiteitään asioista enkä enää tiedä ollenkaan kuka, miksi ja mitä. T:n kaveri, joka viime viikonlopun tutustumisen jälkeen pommitti mua koko viikon ahkerasti paljasti tänään, että lähtee loppu viikosta pois kaupungista koko mun täällä olemisen ajaksi. Siitäs sain taas, ei sillä ilmeisestikään ollut sen kummempia aikeita. Ehkä minä sittenkin vaan oon awsome, niin kun se jollekin kertoi viikko sitten baarissa. Hulluksihan tässä tulee, kun pitää analysoida kaikki mahdolliset miehenpuolikkaat ja niiden ajatukset! Eikä toisaalta kukaan ole ikinä kysynyt multa suoraan statuksestani, eikä se ole muutenkaan tullut missään yhteydessä ilmi. Minä ainakin pyrin selvittämään semmoset heti samantien, jos kiinnostusta löytyy. Ehkä tosiaankin analysointi saa nyt jäädä ihan totaalisesti!
4/3/2006 10:57pm
On mukavaa, on ikävä, haluan kotiin, täällä on hauskaa, uudet kaverit on kivoja, uudet kaverit on ahdistavia, paikallinen kulttuuri on jokseenkin eksoottista, paikallinen kulttuuri ja tavat on täysin perseestä, paikalliset on sulkeutuneita, paikalliset on yltiöystävällisiä ja avuliaita....
Ei tässä aina oikein tiedä, mitä pitäis ajatella.
Viime aikoina olen saanut seurailla sivusta, kun muilla on sosiaalista elämää. Oma elämäni on jokseenkin kuollutta. Kämppis raahasi taas virityksensä tänne meille...hmmh. Ehkä mun pitäis todellakin mind my own bussines, mutta on se vähän outoa, että tämä on se paikka, minne pitää tulla...tai siis eikö oisi helpompaa ja rennompaa, ja mukavampaakin noiden hengailla tuon toisen kotona, kuin täällä jossain opiskelijasolussa?? Eihän se tietenkään mulle kuulu, mitä nyt vähän tuolta seinän takaa.
Edelleen on vähän vaikeuksia noitten paikallisten tulkitsemisessa. En aina oikein tiedä, mitä noista miehistä ja niiden takaa-ajatuksista ajatella. Itse olin jossain vaiheessa jo päättänyt olla ajattelematta mitään ja tuudittautunut siihen uskoon, että kaikki on ihan normaalia, mutta sitten muut jakaa mielipiteitään asioista enkä enää tiedä ollenkaan kuka, miksi ja mitä. T:n kaveri, joka viime viikonlopun tutustumisen jälkeen pommitti mua koko viikon ahkerasti paljasti tänään, että lähtee loppu viikosta pois kaupungista koko mun täällä olemisen ajaksi. Siitäs sain taas, ei sillä ilmeisestikään ollut sen kummempia aikeita. Ehkä minä sittenkin vaan oon awsome, niin kun se jollekin kertoi viikko sitten baarissa. Hulluksihan tässä tulee, kun pitää analysoida kaikki mahdolliset miehenpuolikkaat ja niiden ajatukset! Eikä toisaalta kukaan ole ikinä kysynyt multa suoraan statuksestani, eikä se ole muutenkaan tullut missään yhteydessä ilmi. Minä ainakin pyrin selvittämään semmoset heti samantien, jos kiinnostusta löytyy. Ehkä tosiaankin analysointi saa nyt jäädä ihan totaalisesti!
4/3/2006 10:57pm
Kommentit