Olin varma, että olin saanut sen mahataudin, mikä kaverilla oli tuloillaan, koska aamulla salilla oli ihan hirmu outo olo. Mutta onneksi näyttäis, että ei osunu kohalle sittenkään. Olin varmaan taas vaan vainoharhanen.

J:tä nään vasta viikon päästä...En voi sanoa, että oisin millään hyvillä fiiliksillä. Menee ihan liian vaikeeks taas. Sitte keretään viikon verran olla yhessä ja taas pitkään erossa. Tässä vaiheessa vaan tuntuu oudolle tällaset pitkät näkemättömyysjaksot, varsinkin kun ei muutenkaan sitte olla yhteyksissä, tai ei ainakaan tähän asti oo ollu tapana. Jotenki kerkee just aina tottumaan toiseen ja sitte ollaan poissa ja sitte taas pitkästä aikaa kun näkee niin on outo olo. Kai se siitä.

Kanadaan jääminen kesäksi tuntuu enemmän ja enemmän varteenotettavalta suunnitelmalta. Ja toteutuskelposeltakin. Kämpän kanssa tulee vaan ongelmia. D ehdotti ensin, että voisin muuttaa sen kaverin taloon, mutta kun tänään juteltiin se taas suositteli asuntolaa, koska talolta oisi pitkä matka koululle (ainakin puoli tuntia kävellen..haha). Sanoin, että voihan sitä aina mennä pyörällä, mutta D:n mukaan talvella on niiiin kylmää, -50 tuulen kanssa. No joo, se ite valitteli täällä kylmyyttä -15 pakkasessa, joten en sitten tiedä, mikä on paras ratkasu.

Nyt ei sitten ois enää mitään hyvää tekosyytä olla lukematta. Muuta kun että vituttaa eikä huvita.