Miksiköhän oon taas niin melankolinen? Varmaan johtuu väsymyksestä. En itse asiassa saa nukuttua silloin, kun pitäisi. Saatan pyöriskellä sängyssä tunteja, ennen kuin nukahdan. Ja tänään taas herätys aikasin. Olin ihan sekasin koko päivän. Tuntu, että pyörryn, kun väsytti niin kovin. Kotiin tullessa yritin ottaa päikkäreitä, mutta en saanut unta, vaikka väsytti. Sydänkin sykki hullunlailla, vaikka olin vaan ja makasin sängyllä.

Kirjoitus tuli tänään kaikesta huolimatta lähes valmiiksi. Johdanto ja yhteenveto vielä, niin sitten se on valmis. Miksi? Että voisin siirtyä uuden kirjoitukseen, jonka dead line on torstaina.

Juuri nyt ois niin ihanaa, kun voisin nähdä sut, ja sä halaisit mut täyteen energiaa. Oisit muka ymmärtävinäs kuinka uuvuttavaa on, ja sanoisit, että ei mun muka oo pakko niitä kirjotuksia tehdä. Ottaisit mut kainaloos ja pakottaisit nukkumaan päikkärit. Ja nukkuisin, koska sun vieressä ei tarvii stressata.

Joskus sanoit, että et halua satuttaa ketään sun lähellä. Niin, kai mä teen tän ihan ite.