Mua riepoo sisältä. Tuntuu pahalta ja ahdistaa ja kaikkea muuta mahollista. En saa sitä asiaa pois mielstä. Ja koko ajan pyörii vaan ajatukset siitä, kuinka se on sen toisen kanssa ja kuinka mukavaa niillä on ja kuinka se unohtaa mun olemassaolon ihan kokonaan. Mutta niinhän sen oikeesti kuuluis mennäki. Se on antanu mulle liikaa siimaa ja nyt oon ihan sekasin siitä ja kaikesta, mitä tapahtuu.

En jaksa oottaa sitä, että se on poissa täältä, tää paikka kuuluu vaan mulle ja V:lle. En jaksa oottaa sitä, että se taas juttelee mun kanssa msn:llä ja puhuu tuhmia. Saa mut tuntemaan itteni tärkeeks.

Ja jos se sanoo, että ollaan vaan ystäviä. Mut miten me voidaan olla ystäviä, kun se ei voi olla mun seurassa sillon, kun se on täällä?? Ei me olla mitää ystäviä, ei todellakaan. Ei semmonen oo mitää ystävyyttä. Hajottaa.