Taas on aihetta hempeisiin väreihin. Tai no ei ees oo, mutta hempeilen silti.

Soitin J:lle. Olipa taas mukava kuulla sen ääntä. (voi lässynlässyn)
Ehkä nähään huomenna.
Ois kyllä mukava. En ees muista enää, mille se näyttää, ehkä hämärästi. Ja kun oikein pinnistelen aivosoluistani jonkinlaisen kuvan niin naamalle tulee se typerä hymy.
Olin ihan hermostunut sille soittaessani.
Siksi kai höpötin koko ajan, mikä ei todellakaan oo mulle tyypillistä.
Vihaan muutenkin puhelimessa keskustelua. Oon selvästi parempi 'in person'.
Käy aina stressaamaan pieniki hiljaisuus, vaikka normaalisti en vois vähempää välittää.
Ja sitte just tulee vaan hölistyä, eikä toiset saa ollenkaa vuoroa sanoa mitää...
Se voi johtua myös siitä hysteerisyydestä.

Ja sitten taas vähemmän hempeetä.
V:n kanssa juttelin taas. Se on kovin kiinnostunu mun ja "opettajan" kuviosta, ja miten meillä menee ja ollaanko rakastuneita. Ehkä se vaan on onnellinen mun puolesta.
Mutta ei sitte tarvis vittuilla.

Oli jotain tärkeetäki asiaa, mutta unohin.