Teen poutine'ia lounaaksi. Tiedän, varmaan maailman epäterveellsin ruoka (blame Canada...), mutta se vaan on niin hyvää...eikä täällä varmaan oisi mitään parempaakaan vaihtoehtoa ollut mahdollista saada kasaan.

Elämä näyttää tänään jo vähän eilistä paremmalle. Virheistä oppii, niinhän se menee.

Sitä paitsi, tänään vihdoin aloin tajuta sen, mitä ystäväni ovat toistaneet niin pitkään, en saa kenenkään kohdella itteäni huonosti. Miten se onkin niin vaikea ite ymmärtää...En tiedä, miten sen aion alottaa, mutta aion, vihdoinkin. Kai mun täytyis ensin tehdä itelleni selväksi, että millasta kohtelua ei tarvii sietää ja sitten vaan olla sietämättä sitä. Sitä en vaan jaksa ymmärtää, miten aina löydänkin ne miehet, ketkä kohtelee mua paskasti. Ja miten oon niin typerä, että kattelen semmosta.

Tänään kävin shoppaamassa kenkiä. En löytänyt semmosia, mitä oisin halunnut, mutta kahellakympillä sai ihan kivat korkkarit, joten ne joutu ostamaan. Punaset. Okei, siinä ois ollu vaikka mitä muitakin värivaihtoehtoja, mutta joku naksahti päässä ja muka ehdottomasti tarvin punaset korkkarit. Ne ihanat 70e:n kengät jäi edelleen hyllylle. Ehkä sitten, jos jatkan tätä syömistä tällä peruna+juusto+kastike -linjalla seuraavan kuukauden, niin sitten voisin käydä hakemassa ne sieltä kotiin...Tai sitten odotan kiltisti reissua ja ostan sieltä jotkut ihanat ja paljon hienommat (ja halvemmat) kengät.

Poutine on kai jo valmista...Ü