Nyt avautumista J:stä, koska tällaisina päivinä ei ole muutakaan tekemistä. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että V ilmoitteli itestään taas pitkän hiljaiselon jälkeen. Uskoo, ken tahtoo. No kuitenkin joka tapauksessa, kävin miettimään, että onko J sittenkään ihan järkevä ratkaisu. Vai tuhlataanko me vaan molemmat toistemme aikaa? Nytkin en tiedä kuinka kauan se oisi antanu mun odottaa kuulla itestään, jos en oisi eilen soittanut sille. Ei ollut kuulema kerenny kirjottaa, koska sillä oli ollu kiire. Ja ei sillä, sillä on varmaan ollukin kovasti tötä ja muuta, mutta ei sitten kolmea minuuttia aikaa kirjottaa pari riviä mailia tai vaan edes "moi". Mitä jos minäkin vaan antaisin olla? Milloin pääsi unohtumaan, että ihmissuhteet on näin vaikeita? Ja ahdistaa, koska vaikka huijaisin kaikkia muita, silti tiedän ihan vähän kuitenkin salaa haluavani V:n. Ja se on ihan väärin. 7.8.2005 15.35 CET