Stressaa taas...oon erityisen kykeneväinen siinä, siis stressaamaan mitättömistä/olemassa olemattomista asioista.
Ensinnäkin se nainen soitti taas tänään reilun kuukauden tauon jälkeen. Edelleenki oisi ollut parempi, jos ei oisi soittanut. Sen ei todellakaan tarvii multa käydä mitään säälipisteitä keräämään, ei todellakaan. Mun mielestä on jopa törkeetä siltä yrittää vedota mun hellämielisyyteeni ja itkeä ruikuttaa, kun en sitä halua nähdä. Miksi edes haluaisin?? Olen sille kerran suoraan sanonut, että en halua enää nähdä sitä. Olen edelleen samaa mieltä, eikä tule mieleeni oikein mitään sellaista, mikä saisi mieleni tämän suhteen muuttumaan.
Toisekseen juttelin nopeasti V:n kanssa. Kutakuinkin ensimmäinen asia, mitä se kysyi oli, että miten opettajan kanssa menee. Huomautin sille nätisti, että se ei ole mikään opettaja (oikeastaan). Muutenkin oon vittuuntunut sen kommentteihin, mitä se oli auliisti jaellut kaikille silloin, kun J:n kanssa tutustuttiin. Ja se kaivelee edelleen, mitä se oikein tarkoitti sillä, että ei J:hin kannata sekaantua. No, varmaan loppuviikosta näen sitäkin, joten sittenpähän saa selittää. Enkä aio hyväksyä vastaukseksi "en mitään". Ja nyttekin V on online ja mua ahdistaa, kun se ei vaivaudu juttelemaan mulle. Ja miksihän minä en nyt voisi sen antaa olla ihan rauhassa online ja olla välittämättä koko paskiaisesta pätkän vertaa?
Kolmannekseen Entinenkin oli yhteyksissä. Mua ahistaa se todella paljon. Miksi, miksi, miksi?? Miksi ihmeessä se enää yrittää mitään, vaikka ei edes haluu mitään vakavampaa, koska se ei oo edes mahollista? Miksi musta tuntuu, että se painostaa mua olemaan yhteydessä siihen ja käymään kattomassa sitä, jolloin se voi sitte taas yrittää lämmitellä tilannetta? Miksi tää juttu ei oo kuopattu sillon, kun se kuoli?
Haluaisin tehdä blogistani hienon ja lisätä kaikkia kivoja pikku elementtejä, mutta kaikki ideat kuivuvat kokoon aika nopeesti. Nyt kun blogi-ressuni on kovin persoonaton...ehkäpä mie vielä joskus jotain kiehtovaa keksin.
Ja niinhän siinä sitten taas kävi. H kun kuuli, että oon tulossa Mun Kaupunkiin, niin ekana kysy, että lähdetäänkö lauantaina viihteelle. Ja minäkö muka kieltäytyisin? Vaarallista elämää...Ü
Mutta kohta on jo viikonloppu, ja vielä äkkiämmin on torstai! Ü
Ja anteeksi hötkyilyni taas...
Ensinnäkin se nainen soitti taas tänään reilun kuukauden tauon jälkeen. Edelleenki oisi ollut parempi, jos ei oisi soittanut. Sen ei todellakaan tarvii multa käydä mitään säälipisteitä keräämään, ei todellakaan. Mun mielestä on jopa törkeetä siltä yrittää vedota mun hellämielisyyteeni ja itkeä ruikuttaa, kun en sitä halua nähdä. Miksi edes haluaisin?? Olen sille kerran suoraan sanonut, että en halua enää nähdä sitä. Olen edelleen samaa mieltä, eikä tule mieleeni oikein mitään sellaista, mikä saisi mieleni tämän suhteen muuttumaan.
Toisekseen juttelin nopeasti V:n kanssa. Kutakuinkin ensimmäinen asia, mitä se kysyi oli, että miten opettajan kanssa menee. Huomautin sille nätisti, että se ei ole mikään opettaja (oikeastaan). Muutenkin oon vittuuntunut sen kommentteihin, mitä se oli auliisti jaellut kaikille silloin, kun J:n kanssa tutustuttiin. Ja se kaivelee edelleen, mitä se oikein tarkoitti sillä, että ei J:hin kannata sekaantua. No, varmaan loppuviikosta näen sitäkin, joten sittenpähän saa selittää. Enkä aio hyväksyä vastaukseksi "en mitään". Ja nyttekin V on online ja mua ahdistaa, kun se ei vaivaudu juttelemaan mulle. Ja miksihän minä en nyt voisi sen antaa olla ihan rauhassa online ja olla välittämättä koko paskiaisesta pätkän vertaa?
Kolmannekseen Entinenkin oli yhteyksissä. Mua ahistaa se todella paljon. Miksi, miksi, miksi?? Miksi ihmeessä se enää yrittää mitään, vaikka ei edes haluu mitään vakavampaa, koska se ei oo edes mahollista? Miksi musta tuntuu, että se painostaa mua olemaan yhteydessä siihen ja käymään kattomassa sitä, jolloin se voi sitte taas yrittää lämmitellä tilannetta? Miksi tää juttu ei oo kuopattu sillon, kun se kuoli?
Haluaisin tehdä blogistani hienon ja lisätä kaikkia kivoja pikku elementtejä, mutta kaikki ideat kuivuvat kokoon aika nopeesti. Nyt kun blogi-ressuni on kovin persoonaton...ehkäpä mie vielä joskus jotain kiehtovaa keksin.
Ja niinhän siinä sitten taas kävi. H kun kuuli, että oon tulossa Mun Kaupunkiin, niin ekana kysy, että lähdetäänkö lauantaina viihteelle. Ja minäkö muka kieltäytyisin? Vaarallista elämää...Ü
Mutta kohta on jo viikonloppu, ja vielä äkkiämmin on torstai! Ü
Ja anteeksi hötkyilyni taas...
Kommentit