Kävi stressaamaan, kun huomasin/muistin/tajusin, että äitienpäivä on viikon päästä. Tiedän taas, millaset kriisit siitä syntyy. Ja muistin, että näihin aikoihin viime vuonna se helvetti alkokin. Hoh.

Enpä kyllä olekaan menossa kotiin viikonloppuna, ei pääse kun on koulutus. Mutta keskiviikkona tai torstaina lähden käymään perjantaiksi asti. Ei jaksais, mutta on pakko, vika mahdollisuus ennen reissua. Ja viimeksikin kun olin, niin isä kysy, että tuunko käymään kerran vai kaks ennen reissua, mieli ois tehny sanoa, että en kertaakaan, mutta pakko se vissiin on mentävä, sittenpähän ei tarvii kokonaiseen kuukauteen mennä. Kaikki varmaan muutenkin suuttuu, kun aion kesäkuussa olla aika paljon täällä.

Vitsi on hyvää lattea. V:lle täytyy tehdä sitä joku kerta, se varmaan tykkää kanssa, koska on niin kahvi-ihminen. Ja sitten joskus pitää tehdä sille semmosta kunnollista ja oikeeta italialaista kahvia, mikä on niin namia, että huh huh.

Huomenna V:n kanssa samalle kurssille. Joutuu hengailemaan poikien kanssa siellä, koska oma ryhmäläisiä siellä ei oo, ja muutenki, niitten kanssa on hauskaa. Toivottavasti vaan V on ihan ok ja jaksaa katella mua. Luulis.

Menee hermot tohon P:hen, se skitsoilee ihan ihme asioita kämppiksistään, mulle tietenkin. Ei jaksais aina kuunnella. Jos ois ees yhtään asiallista/aiheellista, niin sittehän ois ihan eri asia, mutta ei.

Tänään oon ollu niin väsynyt. En tajua. Nukuin melkein kahen tunnin päikkärit, ja silti ei vieläkään oo piristyny mihinkään. En tajua. Huomenna ois tarkotus käydä aamulla kyselemässä, josko jotain vois tehä näille kaikille mun oireille. Tuskin ne vaan sieltä mitään löytää. Tänään sain luettua ehkä 20 minuuttia, jonka jälkeen nukahdin. Ei tää vois enää mitään vappu-väsymystä olla, kuitenkin nukuin ihan riittävästi sunnuntaina.

Ainiin, oon keksiny V:lle ihan loistavan täydellisen huipun synttärilahjan. Ongelma vaan on, että sitä ei oikein tahdo löytää mistään.