No, nyt on sitte puhuttu asioista...enemmän tai vähemmän selvästi ja enemmän tai vähemmän selviksi. Mulla on vielä edelleenki tosi ristiriitanen olo, koska se sanoo että ajattelee yhtä ja kuitenki pian sanoo ihan päinvastasta.

Eilen kun mentiin niille päivällä, se sano ihan yhtäkkiä, että ois tosi mukavaa, jos voitais asua siellä ihan kahestaan. Mä vaan aika kovasti mietin, että mikä ihme kommentti se sitte oli.

Se sanoo koko ajan, että ei haluu satuttaa ketää ihmisiä lähellään...kai se tarkottaa sekä mua että sitä toista. En vaan tajua, että jos se välittää musta niin paljon ku sanoo, että mikä siinä sitte on, että ei voi olla mun kanssa.

Mua pelottaa tosi paljon, koska oon huomannu, että mulla on oikeesti tunteita sitä kohtaan, enkä voi niille mitään. Tiedän, että tuun ottaa ehdoin tahdoin taas turpaani, niin se aina menee.

Miks se tutnuu niin oikeelle, vaikka on niin saatanan väärin?