Kaverit väittää, että kiukuttelen turhasta. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että en todellakaan, vaan täyttä asiaa.

Mikä nyt mättää on se, että kumpikaan ei todennäkösesti saa tästä jutusta kaikkea haluamaansa. Kunpa molemmat edes tietäis, mitä tästä jutusta haluaa. Eli taas oisi puitavaa aika paljonkin.

Eilen kun kysyin siltä, että voisinko tänäaamuna tulla sen mukaan kuvaamaan, se vaan naureskeli mulle. Kysyi, että ai oikeesti vai. Niin...Oisin halunnut olla sen mukana, kun se tekee jotain, mistä se tykkää ja koska itekin tykkään siitä. Ja oisin halunnut tehdä sen kanssa vaihteeksi jotain muutakin, kuin nukkua.

Ja kun olin aatellut, että vihdoinkin on viikonloppu ja molemmat ollaan täällä ja päästään viettämään laatuaikaa yhdessä, niin olin unohtanut, että tänään pitää mennä illalla muutamaksi tunniksi töihin.

Vaikka olenkin vähän kiukkuinen ja suuttuunut J:lle, haluan, että illalla voitaisiin oikeasti olla yhdessä ja ehkä puhuakin asioista. Selvittää, onko tässä enää mitään selvitettävää.

Pidän siitä paljon, enkä todellakaan halua, että tämä loppuu tähän.