J ilmotteli eilen taas itestään. Ja siksipä olen taas ihan lässynlässyn-fiiliksissä ja fonttikin vaaleenpunasella. Anteeksi.

Kyseli, oisko mulla tällä viikolla aikaa. Ja mullahan ei mitään muuta ookaan. Ainakaan, jos se on kyselemässä. Ü

Sitten keksin, että mitä jos se haluukin nähdä ihan vaan ilmottaakseen, että se on "just nyt sellasessa tilanteessa, että ei voi alottaa mitään vakavampaa juttua". (Ja siksi vaihdoin fontinkin viileen lilaks...hrrrr...) Eihän se kaiken järjen mukaan tietenkään voi niin sanoa, mutta kun se ois niin kovin tutun kuulosta. Hermothan tässä menee itelläänki, kun koko ajan joutuu olee varpaillaan. Mutta parempi kai niin, kun ottaa taas turpaansa. Tosin kuka ois väittäny, että vaikka oon kuinka varuillani tahansa, että en jo tästäki kuviosta ois surustumassa, jos huonosti päättyiski. Onko tämä enää ihan tervettä???

Samaan aikaan pystyn kuitenkin hyvinkin sujuvasti unelmoimaan J:n kanssa vietetystä ajasta. Parin viikon päästä voisi salakuljettaa sen tänne, kun muut ei oo kotona. Jos se vaan pääsee Mun Kaupungista lähtemään, ja jos muutenkin.

Miksi ei voi olla jo torstai??