Maanantai lähti taas lapasesta...niinku niin monta kertaa aikasemminki. Ja munhan ei alunperin edes pitäny lähtä mihinkään, mutta niin siinä sitte kävi. Eikä mulle ainakaan mitään viinashotteja...no ei ainakaan täyttä lasia...Jotenki siinä kävi taas niin, ei se kännääminen, mutta ne tyhmät ratkasut. No, kyllä mä tästä kerrasta opin, enää niin ei tuu tapahtumaan. Varmasti. Siinä oli taas ihan liikaa pelissä.

Näin V:n tänään. Se oli sulonen niin ku aina. Oli huolissaan musta ja sano, että mun pitää rauhottua. Kai vähän hälyttävää, jos V kaikista ihmisitä käskee rauhottua, yleensä se on se jota pitää käskeä rauhottumaan. Ihan yllättäen se kysy, että meninkö yksin kotiin...mitä se sille kuuluu meninkö vai en?? Sanoin, että menin. Käytännössä, ainaki yksin nukkumaan. Mentiin luennolle yhdessä, jos se ei ois menny, en minäkään. Jotenki musta tuntu, että jos minä en ois menny, ei ois sekää menny. Tai sitte vaan kuvittelen. Oli puhetta, että mentäis yhessä hiihtämään. Saa nyt sitte nähä.

Se sen eilinen viesti oli kyllä jotenki outo, tai liikaa. Kysyin SH:lta, mitä mieltä se on siitä, niinku miehisestä näkökulmasta. Sen mielestä se oli selvä flirtti. Mut ei kai...

Tänään se taas kysy, että joko mulla on vauvakuume. Hassu. Ois pitäny sanoa, että joo, koskas ruvetaan hommiin. Minkähänlaisia meidän kahenkin lapsista tulis? Varmaan ihan vastuuntunnottomia riiviöitä. Ja niillä pitäis ihan ehdottomasti olla V:n hiukset.