Jos alotan koulutekijästä...ennen "kesäloman" alkua (siis kuvitteellista sellasta, koska on varmaan saatava opintoja kasaan kesälläkin, että sais jonkinlaisia tukia nostettua) suoritettavana 7 kirjatenttiä plus noin 3 luentotenttiä. Lisäks pitää väsätä kaks seminaarityötä, tutkimussuunnitelma ja parit raportit. Kaikki tentit ois päästävä läpi, että KELA tykkäis hyvää. Kesälle pitäis keksiä tosiaan joku opintosuunnitelma ja tosissaan yrittää tällä kertaa pysyä siinä...tänään en ole lukenut, juurikaan. Tänään huilin, otan pari bisseä että jaksan viikonlopun panostaa, ja pitää ajatukseni irrallaan niistä asioista, mitä mun ei pidä ajatella...

Eli siis muut tekijät...Mua ahistaa ja pelottaa, että mun ja V:n kuvio on ohi. Tosin on elämää vielä ens viikonlopun jälkeen ja jopa pääsiäisenkin jälkeen ja ens kuussaki, mutta nyt on epätoivonen olo. Juteltiin ohimennen puoliks läpällä asioista eilen. Pitkästä aikaa, en ollu nähny sitä melkein viikkoon enkä jutellukaan sen kanssa pitkään aikaan. Maanantaina se vastas mun "illalliskutsuun" yksiselitteisesti (?): katsellaan. No eipä katseltu. Eilen se kysy, että vituttiko kun ei tullu. Olin kovana ja sanoin, että ei. Lounaalla se kätevästi, melkein ohimennen ilmotti, että tyttöystävä on vissiin tulossa huomenna, eli tänään. Tosin lisäsi siihen jotenkin oudosti, että kuinka kivaa...Myöhemmin pohdittiin, miksi meidän juttu on ollut viimeaikoina hiljaiselossa. Lähetin sille viestin, jossa käskin sen tulla mun luokse luennon jälkeen, ja vähän muutakin. Se ei jaksanu, koska sen täyty tunnin päästä olla taas takasin koululla, eri asia ois ollu, jos oisin ollu autolla koulussa.

Kotiin tullessa olin niin vihanen tai ärsyyntynyt tai jotain. Ajattelin, että annan sen kuulla kunniansa mailissa. Onneksi olin vähän rauhoittunut kotiin päästessäni, joten avautuminen jäi jokseenkin minimaaliseksi. Silti riittävän paljon, että myöhemmin illalla pyysin anteeksi ja sanoin, että minulla oli vaan niin kova ikävä.

Nyt yritän kestää ja jaksaa, taistella sen ajatuksen kanssa, että tyttöystävä on käymässä. Toivottavasti se ei ole nyt jo alottanu pääsiäislomaansa vaan lähtee kiltisti kotiinsa ennen maanantai-iltaa.

Minä haluan V:n itelleni, täysin, kokonaan ja ainoastaan. Sen aion sanoa sille, sitte kun saadaan hetki yhdessä. Eikä mikään syy ole tarpeeks hyvä, miks ei niin vois olla, koska sillä on tunteita mua kohtaan, ja se haluis olla mun kanssa. Ei velvollisuuden tunnosta voi olla kenenkään kanssa. Ja jos on oikean ihmisen kanssa, niin ei sillon tarvi ettiä ketään parempaa mistään tai silloin ei jossitella. Silloin ei kutsuta ketään muuta kullaksi kun sitä, kenen kanssa on.

Rauhassa...hiljaa hyvä tulee...pitää vaan keskittyä olennaiseen...