Onpa taas tullu puitua asioita. Omassa mielessäni lähinnä. Ja L:n avustuksella, kiitos siitä hänelle.

On varmaan järkevintä antaa asioiden olla niin kun ne menee. Voi siihen tietty puuttua, mutta tähän asiaan ei ole tarpeellista vaikuttaa, en edes oikeestaan vois tehdä sille mitään. L:n mielestä mun pitää yrittää pysyä päätöksessä, jonka tein. Seuraavan kerran, kun V alkaa sanoa asioita, mitä ei voi tarkottaa kaiken tän takia, kysyn siltä, miks se tekee sitä. Ja sitte mä haluun kanssa vastauksia, se on ihan mestari kiertämään kysymyksiä. Toisekseen aion sanoa sille, että palataan asiaan sitten, jos sen elämäntilanne, minkä takia se ei voi mua nyt haluta, niin ku se sillon kerran sano, muuttuu. Tiedän, koska kaikki sanoo, että mulle itelleni on parempi, jos pääsen eroon siitä. Ja niinhän mä teenki. Taas vähäks aikaa ainaki. Mitä pidempään tätä jatkuu, sitä vaikeempaa kaikki tulee olee. Koko ajan saa olla varpaillaan, että joku näkee jotain ja sitte kaikki saa tietää...

Eilen kun oli ylimäärästä aikaa ja olin kaupungilla kävin haistelemassa hajuvesiä, se on lemppariharrastuksiani. Se mistä V pitää, minkä tiedän kun käytiin hajuvesiostoksilla sen tyttöystävälle, ois ollu aika hyvä. Mutta sitte heräsin jostain syystä, ja hyvä niin. Miks haluisin tuoksua samalle kun sen tyttöystävä?? Mikä idiootti mä oon! En todellakaa, oon kaikkee muuta kun sen tyttöystävä.

Tänään en enää ajattele sitä. I can do it.