Tästä tulee varmaan elämän pahin viikko. En tajua, miten kaikki asiat voi kasautua näin isosti, ja vielä täällä poissa ollessa.

Isoin kysymys ei ole vielä antanu vastauksia. Niitä odotellessa. J:ltä pitäisi kuulla tänään. Tärisen, koska asiat voi olla paljon pahemmin, kun mitä ehkä on, toivottavasti. Joka tapauksessa olen totaalisen vittuuntunut itteeni ja omiin typeriin ratkaisuihin silloin joskus.

Sitten, stressaavaa, kun ei osaa tulkita ihmisiä. T:stä en ota todellakaan selvää, onko se ystävä vai yrittääkö jotain muuta. J ei ole ikinä vaan tullut puheeksi ja sitten oon alkanu stressaamaan sitäkin asiaa liikaa. En enää tiedä, oonko ite ihan tyhmä, vai kuvittelenko vaan. Ajattelin, että pidän hiljaiseloa T:n suhteen seuraavat muutama viikkoa. Muutenkin on pakko kaikkien kiireiden takia.

J:tä on ikävä kovasti vieläkin. En todellakaan jaksa oottaa sitä päivää, kun taas nään sen. Vielä yli kolme kuukautta. En kyllä enää ikinä lähde sen luota pois näin kauaksi aikaa. Eniten pelkään, että ikinä menettäisin sen.

CD: 114
25/1/2006 1:36pm