Hoh...epätoivo alkaa vallata. Miten ja kuinka ihmeessä tässä taas kävi näin? Tai siis kun mitään ei käynyt. Ja ihan turhaan olin onnellisena ja iloisena ja kaikkea.

Koska fakta kuitenkin on, että päivien kuluessa todennäkösyys sille, että enää kuulen J:stä mitään pienenee. En vaan jaksais uskoa...Mutta jos tässäkin nyt käy huonosti niin sitten kyllä menetän uskon aivan totaalisesti miessukupuoleen, sori vaan.

Henkilökohtasesti vituttaa se, että miksi sitä numeroa sitte tarvii pyytää, jos ei aio olla yhteyksissä. Ja kuitenkin niin monet tekee niin. Mulle ei tunnu suurelta menetykseltä, jos sitä numeroa ei pyydetä, sittenhän ainakin tietää, että se siitä sitte, jos ei voi suoraan sanoa, että ei kiinnosta enempää mikään. Ja sitten, jos voisi odottaa, että ollaan yhteyksissä niin itellä ainakin aika usein menee niin, että juuri niistä ketä kuvittelee, että ei tarvii odotella koskaan/vähään aikaan kuulevansa mitään, ilmottelee itestään ihan päivän parin sisään, ja sitte kun hetkeks erehtyy luulemaan jostain päinvastasta, niin tuloskin on päinvastanen.

Huoh. Kauheaa tilitystä vailla minkäänlaista selkeyttä. Mutta kun vituttaa.