Unirytmi on taas ihan sekasin. Eikä se siitä varmaan tuu yhtään parempaan suuntaan muuttumaankaan, ainakaan lähiaikoina, kun ei oo mitaan todellista pakkoa päästä ylös johonkin tiettyyn aikaan. Ja kohta alkaa loma ihan virallisesti, niin tuntuu, että ei jaksa lukeekaan, mikä sinänsä ei oo ollenkaan hyvä asia.

Viikonloppu meni hienosti. Vaikka J:tä oli silloin tällöin vähän ikävä, mutta ne kohtaukset meni onneksi aika nopeesti ohi. Paitsi sunnuntaina, koska huoletti, miten se pärjäilee, kun ei ilmotellut itestään, vaikka oli niin luvannu. Ehdin jo sunnuntai-illan ja maanantaiaamun välillä kuvitella kaikenlaista...mulla on ihan liian vilkas mielikuvitus.

Näin V:n rokissa. Tyttöystävä oli otettu mukaan. Moikkasin pitkästä aikaa Tyttöystävääkin. Onneksi olin jo siinä vaiheessa hieman edustavammassa kunnossa kuin muutamaa hetkeä aiemmin...V:n näkeminen ei tuntunut enää missään. Hienoa! Alan jo unohtaa, mille se näyttää.

Toivottavasti ehditään J:n kanssa näkemään. Yksi vaihtoehto on, että nähdään vasta ensi viikolla. Se ei oisi reilua. Koska kahden viikon päässä olen muilla mailla, kaukana, ainakin riittävän kaukana.

Missä vaiheessa minä menin näin hömpähtämään??!!  Kun en enää mistään muusta osaa puhuakaan.

K ehdotti, että jäisin kesäksi Kanadaan. Ajatus kiehtoo ihan liian paljon. Pitää harkita tosissaan sitä vaihtoehtoa. Vaakakupeissa on aika eriarvoisia asioita...

Jospa nyt saisin unta....