Laitoin ranteeseen J:n hajuvettä ennen kun aamulla lähdin sen kämpästä. Mutta kun äsken kävin uimassa, se ei enää tuoksu. Harmi.
Oli aamulla mukava herätä sen vierestä. Huoneeseen paistoi aurinko suoraan ja oli liian valosaa. Olin seittemältä jo ihan pirtee, ja se vaan nukku. Sitten taas kun ois oikeesti pitäny herätä, en ois millään noussu ylös. Ja jatkoinki unia aamupalan ja J:n töihin lähdön jälkeen. Sen Idioottikämppis herätti mut muutamaan otteeseen möykkäämällä, mutta se ei ihan hirveenä haitannu kuitenkaan. Onneksi se Idioottikämppis lähtee siitä pian pois. Henkilökohtasesti en sitä oo edes tavannu, mutta se on, hmmmh, vähän ällöttävä...Kuinka vaikeeta voi olla kusta vessanpönttöön?? Kysynpähän vaan...on varmaan hirmuisen vaikeaa olla mies. Ällöä.
En sitten ollukaan kertonut J:lle Kanadasta. Hieman yllättyneenä, ja vähän ehkä pettyneenäkin, se kysy, miksi en oo sille kertonu. Sanoin luulleeni kertoneen. Eikä muuten henk koht mielipiteen mukaan tommonen ole sellanen asia, mitä ihan vaan yhtäkkiä möläytetä esiin. Tai siis mulle se ois kuulostanu, että oon kohta lähdössä Kanadaan, mitenköhän meidän suhteelle sitten käy, vaikka siihen on vielä puoli vuotta aikaa, ja vaikka oon tuntenu sut kokonaisen viikon. Tai jotain.
Musta tuntuu lisäksi, että se kohtelee mua vähän liian hyvin. Siis jos ei lasketa sitä, että se tuskin ikinä soittaa. Se on samanlainen noidankehä, kun sen mun ujoilun kanssa, ainaki melkein, ehkä vähän pahempi. Jos se kohtelee mua hyvin, minä käyn aristelemaan, koska silloin on varmasti jotain epäilyttävää oltava, jos mies on noin hyvin käyttäytyvä. Ja kun minä käyn aristelemaan, rupean esittämään vaikeasti tavoiteltavaa ja sitten se vaan yrittää kovemmin. Sitten taas heti kun torstainakin se oli puoli tuntia myöhässä soittamisen, tai siis mun olettaman soittoajan kanssa, olin ihan epätoivosena. Ehkä mä vaan myöskin analysoin liikaa. Ehkä kaikki selvenee, kun voidaan olla yhdessä enemmänkin kun kaks päivää kerrallaan.
Eilen muuten kun oltiin rannalla J:n kanssa oli S:kin siellä samaisessa paikassa. Eikä se voinut olla huomaamatta, koska meidän lähtiessä H, joka oli poikien kanssa pelaamassa, huusi mulle kovaa heiheit. Saapahan edes kerran maistaa omaa lääkettään, ei muuten. En vaan tiedä, mitä ihmiset oikein ajattelee meistä, musta ja J:stä siis. Sillä ei varmaankaan oo kuitenkaan loppupeleissä mitään väliä...välillä vaan sekin jaksaa stressauttaa...ylläri.
Oli aamulla mukava herätä sen vierestä. Huoneeseen paistoi aurinko suoraan ja oli liian valosaa. Olin seittemältä jo ihan pirtee, ja se vaan nukku. Sitten taas kun ois oikeesti pitäny herätä, en ois millään noussu ylös. Ja jatkoinki unia aamupalan ja J:n töihin lähdön jälkeen. Sen Idioottikämppis herätti mut muutamaan otteeseen möykkäämällä, mutta se ei ihan hirveenä haitannu kuitenkaan. Onneksi se Idioottikämppis lähtee siitä pian pois. Henkilökohtasesti en sitä oo edes tavannu, mutta se on, hmmmh, vähän ällöttävä...Kuinka vaikeeta voi olla kusta vessanpönttöön?? Kysynpähän vaan...on varmaan hirmuisen vaikeaa olla mies. Ällöä.
En sitten ollukaan kertonut J:lle Kanadasta. Hieman yllättyneenä, ja vähän ehkä pettyneenäkin, se kysy, miksi en oo sille kertonu. Sanoin luulleeni kertoneen. Eikä muuten henk koht mielipiteen mukaan tommonen ole sellanen asia, mitä ihan vaan yhtäkkiä möläytetä esiin. Tai siis mulle se ois kuulostanu, että oon kohta lähdössä Kanadaan, mitenköhän meidän suhteelle sitten käy, vaikka siihen on vielä puoli vuotta aikaa, ja vaikka oon tuntenu sut kokonaisen viikon. Tai jotain.
Musta tuntuu lisäksi, että se kohtelee mua vähän liian hyvin. Siis jos ei lasketa sitä, että se tuskin ikinä soittaa. Se on samanlainen noidankehä, kun sen mun ujoilun kanssa, ainaki melkein, ehkä vähän pahempi. Jos se kohtelee mua hyvin, minä käyn aristelemaan, koska silloin on varmasti jotain epäilyttävää oltava, jos mies on noin hyvin käyttäytyvä. Ja kun minä käyn aristelemaan, rupean esittämään vaikeasti tavoiteltavaa ja sitten se vaan yrittää kovemmin. Sitten taas heti kun torstainakin se oli puoli tuntia myöhässä soittamisen, tai siis mun olettaman soittoajan kanssa, olin ihan epätoivosena. Ehkä mä vaan myöskin analysoin liikaa. Ehkä kaikki selvenee, kun voidaan olla yhdessä enemmänkin kun kaks päivää kerrallaan.
Eilen muuten kun oltiin rannalla J:n kanssa oli S:kin siellä samaisessa paikassa. Eikä se voinut olla huomaamatta, koska meidän lähtiessä H, joka oli poikien kanssa pelaamassa, huusi mulle kovaa heiheit. Saapahan edes kerran maistaa omaa lääkettään, ei muuten. En vaan tiedä, mitä ihmiset oikein ajattelee meistä, musta ja J:stä siis. Sillä ei varmaankaan oo kuitenkaan loppupeleissä mitään väliä...välillä vaan sekin jaksaa stressauttaa...ylläri.
Kommentit