Oltiin jossain ihme sodassa. Hyökkäämässä jonnekin jonkun sataman kautta tai jotain semmosta. Mullakin oli semmonen ihme kelluntapuku päällä. Ja jotenki mä tiesin jo valmiiksi, että mä kuolisin.

Te tulitte vastaan. Siis sinä ja "pojat", muistan P:n ja J:nkin ja koska te olitte jotenki parempia, eikä teidän tarvinu sotia, P ja J naureskeli mulle. Teillä oli ne teidän vakiopuvut päällä...=) Sä tulit porukan viimesenä. Sulla oli mulle asiaa. Halusit nähdä, mutta et halunnut, että muut saa tietää. Olit huolestuneen näkönen. Laitoit mun kelluntapuvun taskuun jonkun sormuksen tai semmosta ja sanoit, että siihen on laitettu aika, millon nähdään. Yritin sanoa sulle, että en pääse, koska kuolen, mutta sun piti mennä etkä voinu jäädä kuuntelemaan, mitä mulla oli sanottavana.

Ja vaikka mä tiesin, että kuolisin, yritin silti kovasti tehdä asiat niin, että näkisin sut ennen sitä.

Mun piti mennä hakemaan joku ylennysmerkki jostain. Mun piti maksaa se, mutta en löytäny rahaa ja meinasin antaa sen sun antaman sormuksen. Mutta en voinu antaa sitä tietenkään. Olin lähdössä takasin hakemaan jostain rahaa, mutta sitten löysinkin. Olin lähdössä pois sieltä paikasta, mutta sitten jouduin tappeluun.

Heräsin.