En edes vastannut toisen tentin kysymyksiin. Menen tekemään sen sitten joskus uudelleen, joskus, kun kerkeän lukea siihen oikeesti ja kunnolla...oon joskus kuullut ton aikasemminkin.

En voi ymmärtää itteeni. Miten ihmeessä on mahdollista, että vastailen joihinkin kysymyksiin ja yritän perustella näkökulmiani eettiseltä pohjalta ja samalla mielessä kaivertaa se typerä fakta, että V ei ilmestynyt sinne tenttiin ja että se todennäköisesti nukkuu edelleen, tyttöystävä kainalossa. Oisi ehkä aiheellista keskittyä olennaiseen, niin saattaisi nuo tentitkin mennä läpi joskus.

Eiliseen pohdikeluuni lisäisin, että sitten kuitenkin, kun olen V:n kanssa, niin kaikki tuntuu taas niin loistavan täydelliselle, että en saa sanottua yhtään mitään ja annan tilanteen jatkua ennallaan. Koska sillä hetkellä ketään muita ei oo olemassa. Sillä hetkellä siinä ei oo mitään väärää. Sillä hetkellä mä oon onnellisempi, kun koskaan aikasemmin.

Tänään aion kuitenkin pitää silmäni auki uusien mahdollisten "havaintojen" osalta, vaikka luultavasti samat naamat siellä on kuin ne sata kertaa aikasemminkin. Mutta en oikeesti voi jämähtää paikoilleni V:n takia. Mulla ei oo mitään varmuutta, että tulisin ikinä koskaan sitä saamaan, niin miksi ihmeessä odottasin ihmeitä.

No, kai sitä saa toivoa...joopa joo.