Tää ei voi oikeesti jatkua näin. Joku on pielessä ja pahasti.
Eikä mikään oikein tunnu miltään.
En heränny luennolle tänään. Jos sanoisin, että en jaksanu, valehtelisin. Oikeammin, en tajunnu. Nyt saa kyllä viina jäädä vähäksi aikaa, ei tämmöstä jaksa enää.
Eilen kun tulin kotiin, itkin. Tai yritin, ei siitä kunnolla vieläkään mitään tullu. Asiaa autto se, että tuulenvire kävi silmiin. En edes haluisi myöntää, mutta S oli siihen syynä. Se kävi mulle selittämään, miten mun pitäis pitää hiuksiani. Olenko kysyny siltä neuvoa?? Enpä usko. Ja se, miten se katso, kun sano sen, oli taas niin säälivä. Olenko pyytäny sitä säälimään mua?? Tuskin. Mä en ymmärrä, mikä sitä oikein vaivaa. Minä en oo yrittäny olla mitään muuta kun ystävällinen ja mukava sille, mutta se on koko ajan ollu totaalinen kusipää. Ja just nyt en enää jaksa semmosta. En jaksa, että mua katotaan alaspäin...Ja kun se vielä tulee ihmiseltä, ketä oon joskus rakastanu, se ei tunnu ollenkaan hyvältä.
Olihan illassa taas omat hyvätkin puolensa. Ihanan ja mussun ystäväni T:n kanssa juttelin pitkään. Jos se ei seurustelisi, niin siinä oisi oikein sopiva poika. T lähtee vuodeksi maailmalle. Se käski muakin tekemään valintoja. Koska kerroin sille, että emmin Norjaan lähdön suhteen. Kysy, että mikä mut tänne sitois. Niin, eipä mikään, vaikka kuinka oisin niin halunnu. Yhden asian, minkä aion aina ja ikuisesti muistaa etenkin, koska arvostan T:tä valtavasti, on, että sen mielestä olen äärettömän seksikäs nainen, vaikka se olikin kännissä. Ü Eikä mun pitäisi antaa kenenkään kohdella mua niin kun muka en oisi. Miten se taas osas laskea asioita niin hyvin yhteen, vaikka ei edes puhuttu asiasta? Sen takia sitä arvostanikin niin suuresti. SH puolestaan kutsu mua prinsessaksi koko ajan. Onneksi ollaan taas ihan hyvissä väleissä sen edelliskertasen jälkeen. Kai se oli mulle vähän herätystä ja esimakua, mille pitäis tuntua, kun oikeesti arvostetaan.
V:tä ei näkyny. Ihan hyvä. Olin päättäny olla puhumatta sille. Otan etäisyyttä. Hah, kuulostaapa todella omaperäselle, etenkin kun se on viimesen kuukauden ajan ottanu muhun etäisyyttä reilummanlaisesti. Haluan silti, että ollaan ystäviä, että voidaan jutella asioista, koska se ymmärtää mua yllättävän hyvin ja osaa antaa mulle muitakin näkökulmia kuin omani. Ajattelin haluta nähdä sen tänään. Eilen, kun tulin kotiin, ajattelin kirjoittaa sille sähköpostia, mutta nukahdin/sammuin ennen kuin pääsin siihen. Koska se osaa niin hyvin kyseenalaistaa mun kriisit S:n suhteen, että oisin tarvinut sen tukea.
Salaisesti paikalle toivoma I:kään ei ollut paikalla. Ihan kai hyvä niin, oisi varmaan aiheellista vaihtaa vähän kuvioita viimeinkin.
Nyt tuntuu olo vähän kuumeiselta. Sitä se teettää, kun hame päällä ajaa pyörällä. Sen hameen oisin kovasti halunnut näyttää V:lle, mutta ei siinä sitten käynyt niin.
Kohta yritän piristyä ja saada ehkä tänään jotain aikaiseksikin.
Eikä mikään oikein tunnu miltään.
En heränny luennolle tänään. Jos sanoisin, että en jaksanu, valehtelisin. Oikeammin, en tajunnu. Nyt saa kyllä viina jäädä vähäksi aikaa, ei tämmöstä jaksa enää.
Eilen kun tulin kotiin, itkin. Tai yritin, ei siitä kunnolla vieläkään mitään tullu. Asiaa autto se, että tuulenvire kävi silmiin. En edes haluisi myöntää, mutta S oli siihen syynä. Se kävi mulle selittämään, miten mun pitäis pitää hiuksiani. Olenko kysyny siltä neuvoa?? Enpä usko. Ja se, miten se katso, kun sano sen, oli taas niin säälivä. Olenko pyytäny sitä säälimään mua?? Tuskin. Mä en ymmärrä, mikä sitä oikein vaivaa. Minä en oo yrittäny olla mitään muuta kun ystävällinen ja mukava sille, mutta se on koko ajan ollu totaalinen kusipää. Ja just nyt en enää jaksa semmosta. En jaksa, että mua katotaan alaspäin...Ja kun se vielä tulee ihmiseltä, ketä oon joskus rakastanu, se ei tunnu ollenkaan hyvältä.
Olihan illassa taas omat hyvätkin puolensa. Ihanan ja mussun ystäväni T:n kanssa juttelin pitkään. Jos se ei seurustelisi, niin siinä oisi oikein sopiva poika. T lähtee vuodeksi maailmalle. Se käski muakin tekemään valintoja. Koska kerroin sille, että emmin Norjaan lähdön suhteen. Kysy, että mikä mut tänne sitois. Niin, eipä mikään, vaikka kuinka oisin niin halunnu. Yhden asian, minkä aion aina ja ikuisesti muistaa etenkin, koska arvostan T:tä valtavasti, on, että sen mielestä olen äärettömän seksikäs nainen, vaikka se olikin kännissä. Ü Eikä mun pitäisi antaa kenenkään kohdella mua niin kun muka en oisi. Miten se taas osas laskea asioita niin hyvin yhteen, vaikka ei edes puhuttu asiasta? Sen takia sitä arvostanikin niin suuresti. SH puolestaan kutsu mua prinsessaksi koko ajan. Onneksi ollaan taas ihan hyvissä väleissä sen edelliskertasen jälkeen. Kai se oli mulle vähän herätystä ja esimakua, mille pitäis tuntua, kun oikeesti arvostetaan.
V:tä ei näkyny. Ihan hyvä. Olin päättäny olla puhumatta sille. Otan etäisyyttä. Hah, kuulostaapa todella omaperäselle, etenkin kun se on viimesen kuukauden ajan ottanu muhun etäisyyttä reilummanlaisesti. Haluan silti, että ollaan ystäviä, että voidaan jutella asioista, koska se ymmärtää mua yllättävän hyvin ja osaa antaa mulle muitakin näkökulmia kuin omani. Ajattelin haluta nähdä sen tänään. Eilen, kun tulin kotiin, ajattelin kirjoittaa sille sähköpostia, mutta nukahdin/sammuin ennen kuin pääsin siihen. Koska se osaa niin hyvin kyseenalaistaa mun kriisit S:n suhteen, että oisin tarvinut sen tukea.
Salaisesti paikalle toivoma I:kään ei ollut paikalla. Ihan kai hyvä niin, oisi varmaan aiheellista vaihtaa vähän kuvioita viimeinkin.
Nyt tuntuu olo vähän kuumeiselta. Sitä se teettää, kun hame päällä ajaa pyörällä. Sen hameen oisin kovasti halunnut näyttää V:lle, mutta ei siinä sitten käynyt niin.
Kohta yritän piristyä ja saada ehkä tänään jotain aikaiseksikin.
Kommentit