Viikonloppu meni kaikkea muuta kuin
opiskellessa, vaikka olin kovasti vielä sen kannalla perjantaina.
Perjantaina käytiin vaihtariporukalla syömässä kaupungissa
thai/vietanamilais/kiinailaisravintolassa. Oli namia ruokaa mahan
täydeltä!! Ja kun vielä katsoo hinta-laatu -suhdetta niin oli
kannattava reissu; noin 7€/naama tippeineen ja maha oli täynnä vielä
seuraavana aamuna. Mukavaa vaihtelua muutenkin ikuiselle
pasta-kalapuikko -linjalle, mitä on viime aikoina tullut noudatettua.
Eli en ole vieläkään ehtinyt kauppaan...viime kerrasta on melkein kaksi
ja puoli viikkoa.
Lauantaina ehdin ja jaksoin vihdoinkin hiihtämään! Oli masentava kokemus huomata, miten voimat on hävinneet käsistä ihan olemattomiin...Ei kai siinä auta sitten muu kun ruveta käymään useemmin. Hiihtopaikalle pääseminen ei ole mikään helpoin tehtävä...Viisitoista minuuttia umpihangessa vie voimat ainakin paluumatkalla lopullisesti.
Lauantaina sain kutsun D:n vanhempien luokse katsomaan D:n veljen peliä. Mahtava reissu, vaikka sainkin kiekosta päähäni! =) Oli hienoa kokea sellanen pikkukaupunki fiilis, missä kaikki tuntee toisensa, ja kaikki on toistensa kavereita. Illalla ainoassa paikallisessa juotiin olutta varmaan neljäsosa kaupungin kanssa. Minä jouduin luovuttamaan aikaisemmin kuin D:n vanhemmat (säälittävä suoritus multa!), ja painuin nukkumaan (oikeeseen, isoon, ihanaan ja pehmeeseen sänkyyn!!!), kun muut vielä jatkoi shottien kumoamista yläkerrassa.
Sunnuntai olikin sitten aika väsyttävää...Illalla kävin vihdoin raportin kimppuun ja huomaisin, että sille oli annettu minimipituus, 3-5 sivua. Sainpahan kuitenkin jotain aikaseksi, painuin nukkumaan, vaikka toinen kirjotelma odotteli vielä viimeistelyä. Aamulla oli tavoitteena herätä ajoissa salille, mutta uni ei oikein ottanut tullakseen, ja herätys kuudelta oli liian brutaali, joten jatkoin unia vielä pari tuntia. Muutenkin on ollut aika väsy päivä. Oon torkkunu joka välissä, kun vaan mahollista, mukaan lukien melkein kahden tunnin päikkärit neljän jälkeen...taidan olla sittenkin vielä vähän Suomen ajassa...=)
Huomenna on suuri päivä. Aion todellakin viimein käydä ruokakaupassa. Hehe...ei vaan oikeesti on aika säälittävää, kun en oo saanu aikaseksi lähtä vielä! Tänäänkin oli tarkotus, ja perjantaina, mutta se kaatuu aina siihen, että päivällä haluan olla paikalla J:n ollessa kotona, että voidaan jutella. Ei kai sitä ikävästään mihinkään pääse!
CD: 101
6/2/2006 8.51pm
Lauantaina ehdin ja jaksoin vihdoinkin hiihtämään! Oli masentava kokemus huomata, miten voimat on hävinneet käsistä ihan olemattomiin...Ei kai siinä auta sitten muu kun ruveta käymään useemmin. Hiihtopaikalle pääseminen ei ole mikään helpoin tehtävä...Viisitoista minuuttia umpihangessa vie voimat ainakin paluumatkalla lopullisesti.
Lauantaina sain kutsun D:n vanhempien luokse katsomaan D:n veljen peliä. Mahtava reissu, vaikka sainkin kiekosta päähäni! =) Oli hienoa kokea sellanen pikkukaupunki fiilis, missä kaikki tuntee toisensa, ja kaikki on toistensa kavereita. Illalla ainoassa paikallisessa juotiin olutta varmaan neljäsosa kaupungin kanssa. Minä jouduin luovuttamaan aikaisemmin kuin D:n vanhemmat (säälittävä suoritus multa!), ja painuin nukkumaan (oikeeseen, isoon, ihanaan ja pehmeeseen sänkyyn!!!), kun muut vielä jatkoi shottien kumoamista yläkerrassa.
Sunnuntai olikin sitten aika väsyttävää...Illalla kävin vihdoin raportin kimppuun ja huomaisin, että sille oli annettu minimipituus, 3-5 sivua. Sainpahan kuitenkin jotain aikaseksi, painuin nukkumaan, vaikka toinen kirjotelma odotteli vielä viimeistelyä. Aamulla oli tavoitteena herätä ajoissa salille, mutta uni ei oikein ottanut tullakseen, ja herätys kuudelta oli liian brutaali, joten jatkoin unia vielä pari tuntia. Muutenkin on ollut aika väsy päivä. Oon torkkunu joka välissä, kun vaan mahollista, mukaan lukien melkein kahden tunnin päikkärit neljän jälkeen...taidan olla sittenkin vielä vähän Suomen ajassa...=)
Huomenna on suuri päivä. Aion todellakin viimein käydä ruokakaupassa. Hehe...ei vaan oikeesti on aika säälittävää, kun en oo saanu aikaseksi lähtä vielä! Tänäänkin oli tarkotus, ja perjantaina, mutta se kaatuu aina siihen, että päivällä haluan olla paikalla J:n ollessa kotona, että voidaan jutella. Ei kai sitä ikävästään mihinkään pääse!
CD: 101
6/2/2006 8.51pm
Kommentit