Oon niin laiska nykyään. Nukun ihan liian pitkään joka aamu ja sitten en saa juurikaan mitään aikaseks. Ei huvittais olla tällä kotona, mutta jotenkin tunnen velvollisuudekseni kökkiä täällä hamaan tulevaisuuteen saakka (eli torstaihin...onpa se vielä kaukana).

Päässä pyörii kutakuinkin tasan yksi ajatus: J. Ja aina kun saan itteni kiinni sitä ajatusta ajattelemassa, haukun itteni tyhmäksi ja ihan hölmöksi. Mutta taas niin siirappiselle kun kuulostaakin, saan sen yhdistettyä mielessäni (olen TODELLA hyvä yhdistelemään, olen huomannut) lähestulkoon kaikkeen, mitä teen.

Viime yönä näin tyhmää unta tyhmästä S:stä. Vitutti taas niin raivoisasti aamulla, kun oli niin todentuntunen uni. Voisn vähentää S:stä unia näkemistä, kiitos.

Olen iloinen, miten helposti V:n siirtäminen pois ajatuksista ja elämästä on sujunut. Haluan toki edelleenkin olla ystävänä sen kanssa, mutta mitään sellasta epätoivosen rakastumisen tunnetta ei enää ole olemassakaan. Tarvitsin vaan jonkun paremman näyttämään mulle sen. Haluisin vaan tietää, miks V sillon käski mun pysyä erossa J:stä, se ei edes tunne sitä...

Huoh...kai se on jatkettava lukemista. Eli siis ajattelua siitä, miten kiva oisi J:n vieressä makoilla ja yrittää pänttäillä niitä asioita...heh.