...tai no, miten sen sitten ottaakin. Ensimmäinen kokonainen päivä alkamassa uudessa tilapäisessä kotikaupungissa. Neljä kuukautta oisi tätä jaksettava. Tätä ikävää. Eilen tänne tultuani olin valmis lähtemään ensimmäisellä lennolla suorinta tietä takaisin Mun Kaupunkiin, mutta sitten kun viimein iltapäivällä sain päivän ensimmäisen "aterian" oli näkemys jo hieman toisenlainen.

Tänään mieliala on taas vähän maassa. Syynä on kameran hajoaminen ennen kuin sain yhden yhtäkään kuvaa koko paikasta ja J:n kiukuttelu aiheesta. Onhan se paska homma, mutta sitten se täytyy vaan korjata, eikä ole mukavaa katella sellasta tuittuilua kun keretään päivässä puhua keskimäärin kerran.

Täällä on kaikki niin erilaista. Tunnen oloni todella pieneksi täällä isossa maassa, mutta eiköhän tämä tästä. Ihmiset on toistaiseksi vaikuttaneet ihan mukavilta ja ystävällisiltä, saa nyt sitten nähdä, miten tämä tästä kehittyy.

Tiskivuorta ei varmaan tämän talven aikana pääse suuremmin kertymään; käytösä on yksi muki, yksi lautanen ja muutamia ruoakiluvälineitä. Viime yön nukuin pyyhkeen päällä toinen takki tyynynä ja toinen peittona. Olen vakuuttunut, että selviän niin vaikka yli viikonlopun tai siihen asti, että ehdin jostain löytämään kohtuuhintaiset petivaatteet, tyynyn ja peiton.

Kohta haluisin myös alkaa selvittelemään, löytyykö lähettyviltä, kävelymatkan päästä siis, urheilualuetta. En todellakaan halua olla raahannut noita suksia tänne asti turhan takia....

CD:132
5/1/2006 11:36 am