S muutti yhteen uuden tyttöystävänsä kanssa. Vaikka en ole sitä ääneen kenellekään myöntänyt, se tuntuu pahalta. Pitäisi ensinnäkin olla olemassa sääntö, jonka mukaan se, joka laittaa suhteen poikki ei saa aloittaa uutta suhdetta ennen kuin toinen osapuoli on niin tehnyt, etenkään, jos syynä on, että toinen ei  juuri nyt halua seurustella.

Alle vuosi sitten S vielä laukoi skeptisiä kommentteja yhteenmuuttamisesta. Sen mukaan voisin odottaa pari kuukautta ja kämppikseni muuttaisi takaisin muutettuaan saman katon alle poikaystävänsä kanssa. Niin sitä vaan asenteet muuttuu. Ja periaatteetkin ilmeisesti.

Uusi Tyttöystävä on kovin erilainen kuin minä. En sitten tiedä, mistä se kertoo. On meillä kuitenkin häviävän pieni yhteys, Uusi Tyttöystävä kävi samoissa pääsykokeissa, valitettavasti eri tenttisalissa kuitenkin. Uuden Tyttöystävän hiukset on aina kuin suoraan kampaajan käsittelystä tulossa, meikki viimeistä piirtoa myöden täydellinen ja rakennekynnet näyttävästi esillä. Välillä mietin ihan tosissani, mitä S silloin minussa oikein näki. Välillä mietin, mitä minä oikein näin S:ssä.

Vuosi sitten tähän aikaan kuvittelin eläväni terveessä ja hyvinvoivassa parisuhteessa. Muutama viikko myöhemmin putosin maan pinnalle. Nyt S on seurustellut Uuden Tyttöystävän kanssa lähes tulkoon yhtä kauan. Minä aloittelen ensimmäistä vakavampaa ihmissuhdetta S:n jälkeen.

Ironisinta ehkä on, että S sai minullekin aikaiseksi tunteen en juuri nyt voi seurustella. Enkä vielä tiedä, voinko. Sen jälkeen jouduin oppimaan, että minun pitää voida pärjätä omillani. En tarvitse ketään, niin kuin S aina sanoi. Muistan ekan kerran, kun itkin sen takia, kysyi vielä puhelimessa, olenko jostain syystä surullinen. Vaikka virheistä on joutunut oppimaan ja muuttumaan, en vieläkään anna anteeksi, että S failed me when i needed him the most, en oikein osaa sanoa sitä suomeksi.

Saankohan minäkin osoitteenmuutoskortin??